Sairaanhoitajat 100 vuotta - vuodet 1995-2005

Tehyn lakko keväällä 1995 kesti useita viikkoja ja sillä vaadittiin tehyläisille mm. sairaanhoitajille parempia työehtoja ja palkkatasoa. Vuonna 1997 liiton toiminnalle kirjattiin visio, toiminta-ajatus, arvot, strategia ja johtamisen linjaukset. Sairaanhoitajien järjestötoiminnan 100 vuotisjuhlavuotta vietettiin 1998. Projektityöntekijät ja asiantuntijaryhmät olivat liiton voimavarana edistämässä hoitotyön kehittämistä. Vuonna 2001 liiton organisaatio uudistuksessa liittokokous muuttui valtuustoksi ja puheenjohtajan tehtävä muuttui kokopäiväiseksi. Sairaanhoitajapäivät muuttivat Messukeskukseen ja Tutkiva Hoitotyö -tieteellinen aikakauslehti perustettiin 2003. Sairaanhoitajaliitto teki ison panostuksen perustamalla Hoitotyön tutkimussäätiön vuonna 2005. Liiton uudet toimitilat otettiin käyttöön 2005. Vuodesta 1995 alkaen Suomi pääsi EU:n jäsenenä mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön. Suomessa siirryttiin markasta euroon vuoden 2002 alusta.

Aiheita juhlaan!

Sairaanhoitajien järjestötoiminnan 100-vuotisjuhlavuosi 1998

Juhlavuoden teemanimi oli Sairaanhoitajan missio - Sjukskötarens mission 1898–1998. Se juhlisti ruotsinkielisen sairaanhoitajajärjestön Sjuksköterskeförening i Finland perustamista ja sairaanhoitajien järjestötoiminnan käynnistymistä vuonna 1998. Juhlavuoden suojelijoina toimivat tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ja rouva Eeva Ahtisaari. Juhlavuoden projektityöntekijä Tuulikki Niemelä ja juhlatoimikunta vastasivat tapahtumien suunnittelusta. Taiteilija Juho Karjalainen suunnitteli juhlavuoden julisteen ja viiden postikortin sarjan. Helmikuussa 1998 ilmestyi Sairaanhoitajalehden juhlavuoden erikoisnumero, jonka kannessa oli juhlavuoden juliste. Juhlavuoden näyttelyn avajaiset pidettiin 27.2.1998 Helsingissä, Jugendsalissa. Pääjuhlassa 28.2.1998, Helsingin yliopiston juhlasalissa oli paikalla Tasavallan presidentti Ahtisaari ja noin 700 vierasta. Tilaisuutta edelsi juhlajumalanpalvelus Helsingin Tuomiokirkossa, jossa esiintyi mm. Sairaanhoitajalaulajat. Myös Sairaanhoitajapäivillä oli teemaan liittyvää ohjelmaa. Juhlavuoden tapahtumat onnistuivat hyvin ja ne saivat runsaasti huomiota eri tiedotusvälineissä, mm. 100 lehtikirjoitusta.

Suomen posti julkaisi vuoden aikana taiteilija Heikki Nuutisen suunnittelemat Sairaanhoitajaliiton juhlapostimerkin ja ensipäiväkuoren ensipäiväleimalla.

Vuoden 1998 alussa Sairaanhoitajaliitto julkaisi Maija Sorvettulan kirjoittaman kirjan Johdatus suomalaisen hoitotyön historiaan. Kirjan valmistelu ja kirjoittaminen oli vienyt useita vuosia. Historian kirjoitus käynnistyi vuonna 1991 ja kirja julkaistiin 1998. Kun Maija Sorvettulan työsuhde Sairaanhoidon tutkimuslaitoksella päättyi 1995 lopussa, käsikirjoitus ei ollut vielä valmis, mutta hän vei loppuun kirjoittamisprojektin. Kirja aiheutti liitolle kuluja sekä kirjoittamisesta että taustatyöryhmän kokoontumisista. Kirja oli ensimmäinen julkaisu ja perusteos, joka käsittelee laajasti suomalaista hoitotyötä. Järjestöhistorian osuus kirjassa on pienempi ja se ulottuu 1970-luvulle saakka. Kirjasta otettiin iso 4000 kpl painos. Sitä myytiin Sairaanhoitajaliiton julkaisusarjassa ja liiton tilaisuuksissa. Liiton iloksi se saatiin kirjastovälitykseen kaikkiin Suomen kirjastoihinkin. Kirja oli tarkoitus kääntää myös englannin ja ruotsin kielelle, mutta se suunnitelma ei toteutunut.

Sairaanhoitajaliiton juhlavuosia

Kun liitto täytti 75 vuotta 2000, uusittiin liiton visuaalinen ilme, mm. liiton esitteet ja PR-materiaali. Vuonna 2005 Sairaanhoitajaliiton 80. juhlavuosi suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyönä Mainostoimisto Taivas Oy:n kanssa. Se suunnitteli juhlavuoden ilmeen, tuotteet ja neljän sairaanhoitajan työtä esittävän kuvasarjan. Loppuvuodesta 2004 lähetettiin kaikille liiton jäsenille ja potentiaalisille Tehyn jäsenille mainoskirje Sairaanhoitajaliiton 2005 tapahtumista.

Sairaanhoitajaliiton 80 v. juhlavuonna järjestettiin useita tapahtumia juhlan kunniaksi. Sairaanhoitajapäivien yhteydessä vietettiin sirkusaiheinen iltajuhla. Sairaanhoitajaliitto oli tilannut TtT Leena Paasivaaralta Sairaanhoitajaliiton historiakatsauksen, jonka pohjalta tehtiin tuotantoyhtiö Wernen kanssa historia DVD, jonka ensiesitys oli Sairaanhoitajapäivillä. Kansainvälisenä sairaanhoitaja päivänä 12.5.2005 sairaanhoitajat pyöräilivät 14 paikkakunnalla vieden Fillariviestiä. Päivän teemana oli "Hyvän työn ammattilaiset mielenterveyden puolesta". Viesti luovutettiin paikkakuntien päättäjille ja se sai runsaasti huomiota eri puolilla Suomea. Maija Vilkkumaan konserttiin Helsinkiin Kaivohuoneelle tuli iso joukko jäseniä useista alueyhdistyksistä. Seniorisairaanhoitajien päivät Ritarihuoneella Helsingissä oli erityisen juhlava tilaisuus, jossa historiallinen sali oli täynnä juhlavieraita. Juhlavuoden kunniaksi myönnettiin tavanomaisten apurahojen lisäksi 60 jäsenelle apuraha ICN:n konferenssiin Taiwaniin. Juhlavuotta varten Mainostoimisto Taivas Oy oli suunnitellut uusia jäsentuotteita, joita myytiin Sairaanhoitajapäivillä ja myöhemmin verkkokaupassa. Pirteiden uusien T-paitojen ja Had-huivien menekki oli taattu.

Sairaanhoitajalehden juhlaseminaari pidettiin elokuussa 2005, lehden täyttäessä 80 vuotta. Seminaarin jälkeen pidettiin kutsuvieraille tupaantuliaiset liiton uudella toimistolla. Paikalla oli parisataa liiton jäsentä ja yhteistyökumppania.

Sairaanhoitajapäivät, muut koulutukset ja seminaarit

1995 Sairaanhoitajapäivät pidettiin maaliskuussa Finlandia-talolla. Se oli iso tapahtuma, mutta osallistujia ja tuottoa tuli aiempaa vähemmän samanaikaisen Tehyn lakon vuoksi. Samana vuonna asiantuntijaryhmistä johtajat, yksilövastuinen hoitotyö, yrittäjät ja päihdehoitotyön verkosto osallistuivat Sairaanhoitajapäivien ohjelman suunnitteluun omien koulutuspäiviensä lisäksi.

Maaliskuussa 1997 USA:n presidentti Bill Clinton tapasi Venäjän presidentin Boris Jeltsinin Helsingissä Finlandiatalolla. Sairaanhoitajapäiviä jouduttiin siirtämään tapaamisen vuoksi kaksi päivää myöhemmäksi, mutta paikkana oli edelleen Finlandia-talo. Siirto aiheutti paljon työtä, vaivaa ja kuluja. Siirrosta suoranaisesti aiheutuneet kuluit maksoivat Finlandia talo ja ulkoasianministeriö, mutta muut kulut jäivät liiton itse maksettavaksi.

Työstä poissaolevien sairaanhoitajien tapahtuma järjestettiin Tampereella 1999. Tapahtuma todettiin tarpeelliseksi, koska siihen osallistui 190 eläkkeellä olevaa sairaanhoitajaa. Tapahtumasta kehittyi joka toinen vuosi eri puolilla Suomea järjestetyt kaksipäiväiset Seniorisairaanhoitajapäivät. Päivien suunnittelusta vastasivat piiriyhdistysten seniorijäsenet ja Sairaanhoitajaliitto tuki tapahtuman käytännön järjestelyjä.

Sairaanhoitajapäivät järjestettiin viimeisen kerran Finlandia-talolla 2002. Helsingin Messukeskuksesta tuli päivien pitopaikka vuodesta 2003 alkaen. Silloin mukana oli n. 2000 osallistujaa, joista maksaneita oli 1500, ja kutsuvieraita ja luennoitsijoita yhteensä n. 500. Messukeskuksessa oli myös iso näyttelyalue, jossa kävi noin 3500 henkilöä. Posterinäyttelykin oli suurin siihen mennessä, kun yhteensä 63 posteria oli esillä. Liiton omalla osastolla palveltiin jäseniä, myytiin jäsentuotteita ja liiton omia julkaisuja. Päivien yhteydessä järjestettiin kutsuvierastilaisuus.

Apurahat

Vuosittain useista rahastoista jaettiin jäsenille apurahoja kotimaisiin koulutuksiin ja ulkomaisiin kongresseihin. Apurahasääntöihin tehtiin muutoksia mm. hakuaikoihin. Sairaanhoitajaliiton kunniajäsenen, rehtori Aino Durchmanin testamentilla perustettiin uusi rahasto, josta jaettiin apurahoja sairaanhoitajakoulutuksen kehittämiseen liittyvään tutkimustyöhön.

Sairaanhoitajaliiton jäsen Anna-Liisa Tuohenmaa julkaisi 2001 muistelmateoksensa "Maapallon sydämenlyöntejä". Kirjassaan hän kiitti liittoa jo vuosia aiemmin saamastaan opintoapurahasta, joka mahdollisti hänen kouluttautumisensa ulkomailla. Siitä käynnistyi hänen hyvin värikäs ja mielenkiintoinen uransa vastuullisissa tehtävissä Suomessa ja ulkomailla. Hänen muistelmateoksensa on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Tuohenmaa kirjoitti vuosien kuluessa Sairaanhoitajalehteen useita artikkeleita kansainvälisistä työtehtävistään eri puolilla maailmaa. Myöhemmin 2020-luvulla Tuohenmaa testamenttasi omaisuuttaan Sairaanhoitajaliitolle. Hänen nimeään kantavan Anna-Liisa Tuohenmaan rahaston apurahalla mahdollistetaan lahjakkaiden nuorten naisten valmistuminen sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, kätilön tai ensihoitajan (AMK) ammattiin Suomessa.

Ammatillinen toiminta ja hoitotyön kehittäminen

Koko historiansa ajan liiton tavoitteena on ollut, että sen toiminnassa tiiviissä yhteistyössä on alan asiantuntijoita. Heidän osaamisensa ja tiedon avulla kehitetään hoitotyötä, vaikutetaan ajankohtaisiin asioihin ja tunnistetaan tulevaisuuden haasteita.

Yksilövastuisen hoitotyön ja laadunvarmistuksen kehittäminen jatkuivat edelleen 2000-luvun alussa. Sairaanhoitajaliitto oli asettanut 1990 alussa tavoitteeksi, että liiton jäsenet toimivat vuoteen 2000 mennessä yksilövastuisen hoitotyön periaatteiden mukaisesti ja laadun parantamiseen sitoutuen. Yksilövastuisen hoitotyön verkoston johtoryhmä kokosi luettelon asiantuntijoista, joilta sai vinkkejä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, ja opintokäyntikohteista sekä antoivat pyydettäessä koulutus- ja konsultointiapua. Laadunvarmistus oli kuulunut ohjelmaan jo vuodesta 1982 alkaen, kun Marjaana Pelkonen ja Maija Sorvettula osallistuivat aihetta koskeneeseen työkokoukseen ja toivat kehittämisidean Sairaanhoitajaliittoon. Vuonna 1995 pidettiin kaksipäiväinen Hoitotyön laatukonferenssi Helsingissä, Marina Congress Centerissä. Liiton laadunvarmistuksen työryhmä oli suunnitellut päivien sisällön ja ohjelman. Pääluennoitsijana oli PhD Gill Harvey Iso-Britanniasta. Muin aluennoitsijoina olivat mm. THT Irma Kiikkala ja THT Helena Leino-Kilpi sekä THT Marjaana Pelkonen. Konferenssi sai paljon julkisuutta, siitä kirjoitettiin 30 sanomalehdessä ja siitä tehtiin seitsemän radiohaastattelua. Päivillä oli noin viisisataa osallistujaa. Sairaanhoitajaliiton laatuverkostossa oli 215 jäsentä.

Liitto oli järjestänyt viimeisten yli 10 vuoden aikana yksilövastuisesta hoitotyöstä ja laadunvarmistuksesta monia kursseja, tuottanut oheismateriaalia ja järjestänyt erilaisia koulutuksia ja seminaareja sekä Sairaanhoitajalehdessä oli kymmeniä aihetta käsitteleviä artikkeleita. Kun terveydenhuollon organisaatiot 2000-luvun alussa aktivoituivat itse em. aiheiden kehittämistyöstä ja koulutusten järjestämisestä, nämä teemat jäivät pois Sairaanhoitajaliiton ohjelmasta.

Vuonna 2005 Sairaanhoitajaliitossa toimi useita neuvostoja, asiantuntijaryhmiä ja muita työryhmiä, jotka kokoontuivat säännöllisesti. Neuvostoissa ja työryhmissä ja oli mukana hallituksen keskuudestaan valitsema yhdyshenkilö tai Sairaanhoitajaliiton henkilöstön edustaja. Liitossa varauduttiin perustamaan uusia ryhmiä, silloin kun aktiiviset oman alansa asiantuntijat olivat kiinnostuneet niitä kokoamaan. Ryhmiä lakkautettiin kun niiden toiminta hiipui.

Julkaisutoiminnassa toimi kolme erillistä taustaryhmää: Sairaanhoitajalehdellä oli toimitusneuvosto, Tutkiva hoitotyö lehdellä ja Hoitotyön vuosikirjalla kummallakin oli omat toimitusneuvostot. Vuoden 2005 jälkeen neuvostojen toiminta muuttui lähikokouksista puhelu- tai sähköpostiyhteydenpidoksi.

Mielenterveyshoitotyön asiantuntijaryhmän toiminta käynnistyi 2005.

Päihdehoitotyön asiantuntijaryhmä
Päihdehoitotyö verkosto oli erittäin aktiivinen ryhmä. Siihen kuului 30 piiriyhdistysten yhdyshenkilöä. Vuonna 2003 kolme päihdehoitotyön ryhmän jäsentä saivat Kyllikki Pohjala rahaston tunnustusapurahan, jotka luovutettiin päihdehoitotyön verkoston 10- vuotisjuhlaseminaarissa. Päihdehoitotyön asiantuntijaryhmän aktiivisuus näkyi mm. valtakunnallisille koulutuspäiville osallistuneiden suurena määränä sekä ryhmän julkaiseman Pulloposti-verkkokirjeen saamalla TJS:n Vuoden välkky -palkinnolla 2005. Vuoden 2005 lopussa Päihdehoitotyön asiantuntijaryhmä sai Raha-automaatti yhdistykseltä, RAY:ltä päätöksen rahoituksesta kolmivuotiseen "Toimintamallit käytännöksi" -projektiin. Sairaanhoitajaliitto hallinnoi projektia, jonka projektityöntekijöinä olivat Petri Kylmänen ja Jan Holmberg.

Hoitotyön johtajien asiantuntijaryhmä
Hoitotyön johtajien asiantuntijaryhmien toiminta käynnistyi 2005. Ryhmän tavoitteena oli saada hoitotyön johtajia yhteen, tukea heidän työtään ja visioida tulevaisuuden tarpeita.

Eettinen neuvosto
Vuonna 1995 Hoitotyön etiikka oli mielenkiinnon kohteena. Sairaanhoitajalehdessä aloitettiin artikkelisarja "Eettiset pulmatilanteet", jossa emerita professori Hertta Kalkas vastasi lukijoiden esittämiin kysymyksiin. Eettinen neuvosto sai Sairaanhoitajan eettiset ohjeet valmiiksi ja Sairaanhoitajaliiton valtuusto hyväksyi ne kokouksessaan 28.9.1996. Eettiset ohjeet julkaistiin pienenä kirjasena ja niistä otettiin aluksi 10 000 kpl painos. Ohjeita jaettiin piiriyhdistysten valmistuvien opiskelijoiden merkkienjakotilaisuuksissa.

Koulutusneuvosto pohti ja otti kantaa sosiaali- ja terveysalan opistoasteen opetussuunnitelmiin ja EU:n perus- ja erikoiskoulutusta koskevia asioihin. Se valmisteli 1998 yhdessä Tehyn kanssa opetusministerille kannanoton osastonhoitajakoulutuksesta.

Tieteellinen neuvosto osallistui sairaanhoitajaliiton apurahojen hakemusten arviointiin.

Yrittäjien asiantuntijaryhmä lähetti jäsenilleen jäsenkirjeitä ja järjesti oman luentosarjan Sairaanhoitajapäiville. Se kävi neuvotteluja KELA:n kanssa sairaanhoitajan työn korvauskäytännöistä.

Urakehitys
1990-luvun lopulla HUS:ssa aloitettiin Sairaanhoitajan ammattiuralla etenemisprojekti, jonka taustamateriaalina käytettiin liiton vuonna 1990 USA:sta hankkimaa materiaalia. Finlandia-talossa järjestetyssä Urakehitysseminaarissa syksyllä 2003 julkistettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun SURAKE-projektin loppuraportti, joka tuotti sairaanhoitajien ammatillisen osaamisen mallin. Seminaariin osallistujia oli 160 ja pääluennoitsijana oli Gail A. Latimer USA:sta. Sairaanhoitajaliiton täydennyskoulutuksen laatuvaatimukset julkaistiin 2003. Liiton omaan Urakehitysprojektiin panostettiin 2004 palkkaamalla projektityöntekijä, Arja Suikkala. Projektissa tuotettiin urakehitystä koskevaa taustamateriaalia mm. ICN:n urakehityksestä ilmestyneen julkaisu käännettiin suomeksi. Vuonna 2006 urakehitysprojektin laatiman suunnitelman mukaisesti tehtiin verkkoportfolio, jonka liiton jäsenet saivat käyttöönsä jäsenten verkkopalvelussa Jäsenetissä. Urakehitysprojektia sovellettiin myös erityispätevyysjärjestelmän kehittämisessä, joka käynnistyi syksyllä 2008.

Näyttöön perustuva hoitotyö (Evidence Based Nursing) nousi teemana esille 1990-luvun lopulla. Sairaanhoitajaliiton Näytöllä tuloksiin -projektiin palkattiin 2001 projektityöntekijä Eila Pekkala. Projektissa suositustyöryhmät laativat hoitotyön suosituksia. Hoitotyön tutkimussäätiön perustamisen jälkeen, suositusten valmistelu siirtyi sen tehtäväksi vuonna 2005.

Vuoden 2005 toimintakertomuksen liitteessä näkyy Sairaanhoitajaliiton työryhmät ja asiantuntijat.

Järjestötyötä jäsenten hyväksi

Sairaanhoitajaliitto arvioi omaa toimintaansa parin vuoden välein tehdyillä jäsen- , järjestö- ja lukijatutkimuksilla. Esimerkiksi 1995 Taloustutkimus Oy: n tekemän tutkimuksen mukaan sairaanhoitajille ns. pehmeät tekijät työssä (ammatissa kehittyminen, ihmisenä kasvaminen, työpaikan ihmissuhteet ja työn hyödyllisyys) olivat tärkeämpiä kuin ns. kovat asiat, esim. palkat, työajat ja työskentelyolosuhteet. Sairaanhoitajaliiton järjestökuva oli hyvä, se koettiin tarpeelliseksi, asiantuntevaksi ja kehittyväksi tulevaisuuden liitoksi. 1997 Järjestö- ja lukijatutkimuksen mukaan Eettiset ohjeet tunnetaan, yksilövastuiseen hoitotyöhön ja laadunvarmistukseen ollaan melko hyvin sitoutuneita. Vastaajien mukaan liitto oli onnistunut hyvin tukemaan sairaanhoitajien ammattitaitoa ja kohottanut ammatin arvostusta. Järjestötutkimuksessa 1999 vastaajat esittivät kriittisempää palautetta liiton toiminnasta. Järjestötutkimus 2002 tehtiin Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. Siinä liiton saama kokonaisarvio oli parempi kuin edellisessä vuoden 1999 tutkimuksessa.

Hallinto, toiminta ja talous

Sairaanhoitajaliiton tehtävä vuoden 1997 liiton sääntöjen mukaan olivat

• järjestää ja tukea opinto- ja koulutustoimintaa
• järjestää ja tukea alan tutkimustoimintaa
• harjoittaa julkaisu- ja tiedotustoimintaa
• tehdä esityksiä ja aloitteita
• antaa lausuntoja
• antaa palkkiosuosituksia
• ylläpitää yhteyksiä koti- ja ulkomaisiin järjestöihin
• osallistua alan kansainväliseen toimintaan
• ohjata ja tukea piiriyhdistysten toimintaa

Anneli Malmi toimi Sairaanhoitajaliiton puheenjohtajana vuodet 1994–1998. Varapuheenjohtajana oli Katriina Laaksonen. Sen kauden jälkeen Katriina Laaksosesta tuli puheenjohtaja vuosiksi 1998–2010. Anna-Liisa Pulliainen oli varapuheenjohtajana vuodet 1998–2006. Sivun alaosassa on linkit sekä Anneli Malmin, että Katriina Laasosen haastatteluihin, joissa he muistelevat omien puheenjohtajakausiensa tapahtumia.

Vuoden 1995 liittokokouksen yhteydessä paljastettiin edellisten puheenjohtajien Aila Jokisen, Tuula Öhmanin ja Anneli Malmin valokuvamuotokuvat, jotka taiteilija Alli Leinonen oli kuvannut. Valokuvat ovat esillä Sairaanhoitajien toimistolla.

Vuonna 1995 Uudenmaan piiriyhdistys teki aloitteen kokopäiväisen puheenjohtajan saamiseksi liittoon vuoden 1998 alusta. Talouden epävakaus kuitenkin esti ehdotuksen toteutumisen silloin, mutta asian valmistelua jatkettiin. Yhteisesti tiedostettiin, että puheenjohtajana osa-aikaisessa luottamustehtävässä toimiminen on erittäin vaativa tehtävä.

Vuonna 1997 liitto halusi kehittää omaa toimintaansa ja toteutti ulkopuolisen koulutusyhtiön kanssa kehittämisprojektin, jonka tuloksena luotiin järjestön toiminnalle visio, toiminta-ajatus, arvot, strategia ja johtamisen linjaukset. Vuonna 2000 käynnistettiin organisaation kehittämistyö, johon osallistuivat myös piiriyhdistysten puheenjohtajat ja hallituksen nimeämät henkilöt. Kaksipäiväisessä kehittämisseminaarissa Pieksämäellä syksyllä 2000 ideoitiin, suunniteltiin ja visioitiin liiton tulevaa toimintaa.

Vuonna 2001 liiton organisaation kehittämiseksi tehtiin useita toimenpiteitä. Liittokokouksen nimi muuttui valtuustoksi. Kokouksen tehtävät pysyivät kuitenkin ennallaan. Valtuuston edustajien määrää pieneni (64 > 49). Piiriyhdistykset valitsivat edustajat neljäksi vuodeksi. Edustajien määrä oli riippuvainen piiriyhdistysten jäsenmäärästä. Keskushallituksen nimeksi tuli pelkkä hallitus ja siihen kuului 16 jäsentä. Jokaisesta yhdistyksestä oli tarkoitus olla yksi edustaja hallituksessa. 2002 valtuuston kokouksessa kävi kuitenkin niin, että Pohjois-Hämeen piiryhdistys asetti kaksi ehdokasta hallitukseen ja äänestyksessä äänien mennessä tasan, vaalitavan mukaisesti asia ratkaistiin arpomalla. Pohjois-Häme sai kaksi hallituksen jäsentä ja Kainuu jäi kokonaan ilman omaa hallitusedustajaansa. Lohdutuksena Kainuun edustajasta tuli varajäsen toiselle Pohjois-Hämeen hallituksen jäsenelle. Vuoden 2004 valtuustoon oli kolme piiryhdistystä tehnyt aloitteen liiton sääntöjen muuttamiseksi siten, että hallitukseen valitaan jokaisesta piiryhdistyksestä yksi jäsen ja hänelle varajäsen. Selvittelyn jälkeen sääntöihin kirjattiin muutos, että hallitukseen kuului puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja 13–16 varsinaista jäsentä ja näiden varajäsentä, jotka valitaan vähintään yksi varsinainen ja yksi varajäsen jokaisesta alueyhdistyksestä. 2004 hallitus nimesi keskuudestaan viisi henkilöä työvaliokuntaan, jonka tehtävänä oli auttaa puheenjohtajaa ja tiimien vetäjiä tulevien asioiden valmistelussa. Hallitustyöskentelyä tehostettiin iltakouluilla ja asiakirjahallinto siirtyi sähköiseen muotoon.

Vuonna 2001 organisaatiouudistuksen yhteydessä puheenjohtajan tehtävä muuttui kokopäiväiseksi ja hän toimi toimiston esimiehenä. Samassa yhteydessä toiminnanjohtajan työsuhde päättyi. Vuonna 2002 valtuuston kokouksen aloitteissa ehdotettiin puheenjohtajan kausien rajaamista kahdeksi nelivuotiskaudeksi. Tämä esitys hävisi äänestyksen. Vuonna 2001 toimiston työt organisoitiin neljään erilliseen tiimiin: koulutus- ja kehittämistiimi, julkaisu- ja tiedotustiimi, jäsenpalvelu- ja järjestötiimi, sekä hallinto- ja taloustiimi. Tiimeillä oli vetäjät, joiden vastuut ja toimivalta oli määritelty liiton taloussäännössä.

Vuonna 2000 piiriyhdistykset saivat erillisen määrärahan tietotekniikkalaitteiden hankkimiseen ja niiden käyttöön tarvittavaan koulutukseen. Vuoden 2003 sääntömuutoksessa piiriyhdys nimi muutettiin alueyhdistykseksi.

Vuonna 2001 liiton Standaarin myöntämisperusteita tarkennettiin. Sairaanhoitajaliitolla on sekä juhlava että painettu standaari. Juhlavan standaarin tunnus on ommeltu ja sen on valmistanut Suomen Käsityönystävät. Juhlavalla standaarilla huomioidaan yksityisiä henkilöitä tai yhteisöjä tai jäseniä tunnustuksena suoritetuista ansiokkaista palveluista tai rakentavasta yhteistyöstä ja liittoa hyödyntäneestä toiminnasta. Esimerkiksi kunniajäsenille annetaan juhlava standaari. Painetulla standaarilla huomioidaan yhteistyöstä yksityisiä henkilöitä, järjestöjä tai yhteisöjä. Jäseniä voidaan huomioida esim. eläkkeelle siirryttäessä tai 60-vuotispäivinä. Standardin myöntämisen kriteereissä vaaditaan aktiivinen osallistuminen liiton toimintaan, lisäksi erilaiset osallistumiset on pisteytetty. Standaarin myöntää Sairaanhoitajaliiton hallitus.

Liiton kunniajäsenten määrä vaihteli vuosittain. Vuonna 2003 kunniajäseniä oli 44. Liiton kunniapuheenjohtaja Toini Nousiaisen elämäntyöhön liittyvän aineiston kokoaminen kirjaa varten oli suunnitteilla vuonna 2005. Valitettavasti se yritys epäonnistui. Toini Nousiaisesta löytyy paljon tietoa eri lähteistä ja hänen oma laaja henkilökohtainen arkistonsa on Toimihenkilöarkistosta, mutta hänen elämänkertansa on edelleen kirjoittamatta. Toini Nousiaisen työ sairaanhoitajien, Sairaanhoitajaliiton ja Tehyn eteen on ainutlaatuinen ja vertaansa vailla, siksi hänen elämäkertansa ansaitsisi vieläkin tulla tehdyksi.

Vuonna 2000 hoitotyön historiaa haluttiin tuoda esille. Liitolle teetätettiin vanhojen sairaanhoidon merkkihenkilöiden, Sophie Mannerheimin, Anna Falcenin, Hilda Montinin ja Naima Kurvisen työasujen kopiot sekä ICN:n 1925 konferenssiemännän puku, sairaanhoitajaoppilaan asu 1900-luvun alussa ja leikkaussalisairaanhoitajan työasu 1930-luvulta. Sairaanhoitajaliiton hallituksen jäsenet pukeutuivat noihin asuihin Sairaanhoitajapäiville 2000 ja herättivät ansaittua huomiota. Historiallisia pukuja vuokrattiin useita vuosia erilaisiin tilaisuuksiin. Lopulta 2010-luvulla ne lahjoitettiin Metropolia ammattikorkeakoulun museoon.

Sairaanhoitajaliiton jäsenyydestä

Vuonna 1998 yleisesti ammatissa toimivista sairaanhoitajista noin 95 % kuului Tehyyn. Heistä noin 60 % kuului myös Sairaanhoitajaliittoon . Sairaanhoitajaliitossa oli Tehyn kanssa yhteisten jäsenten lisäksi runsaasti myös niitä jäseniä, jotka eivät kuuluneet Tehyyn. Vuonna 1997 tehty jäsenhankintakampanja tehyläisille sairaanhoitajajäsenille tuotti 2000 uutta Sairaanhoitajaliiton jäsentä. Liittyminen kiinnosti, kun heille lähetettiin Sairaanhoitajalehdet, joista he saivat tietoa Sairaanhoitajaliiton toiminnasta. Tehyn perustamisen jälkeen Tehyn ja Sairaanhoitajaliiton roolit olivat monille sairaanhoitajille epäselvät.

Sairaanhoitajaliitossa oli työssä olevien sairaanhoitajajäsenten lisäksi opiskelijajäseniä ja yrittäjäsairaanhoitajiajäseniä sekä eläkeläisjäseniä. Jäsenmaksut olivat liiton tärkeä tulonlähde ja niitä tarkasteltiin lähes vuosittain. Vuonna 2001 jäsenhankinnan painopisteenä olivat opiskelijat. Sitä varten tehtiin uusia liiton esittelymateriaaleja. Opiskelijatyöntekijöille järjestettiin omat koulutuspäivät, ja Kemin ammattikorkeakoulussa tuotettiin ammattia esittelevä video. Koulutusjärjestelmän muutoksen vuoksi myös ensihoitajat AMK-opiskelijat saivat valmistuessaan sairaanhoitajapätevyyden ja heidät voitiin hyväksyä myös liiton jäseniksi. Opiskelijoiden maksuton jäsenyys ja opiskelijatyön tehostaminen lisäsivät opiskelijajäsenten määrää huomattavasti. Opiskelijoihin panostettiinkin sekä liiton että alueyhdistysten toiminnassa. Opiskelija-asioissa tehtiin yhteistyötä Tehyn, alueyhdistysten opiskelijayhdyshenkilöiden ja ammattikorkeakoulujen hoitotyön tutorpettajien kanssa. Heitä varten suunniteltiin opiskelijoille jaettavaa oheismateriaalia. Opiskelijayhdyshenkilö osallistui mm. PSY:n Pohjoismaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden NSSK:n kokouksiin.

Yrittäjäsairaanhoitajajäsenet saivat liitosta työhönsä liittyviä lisäpalveluja ja siksi heille määrätty jäsenmaksu oli korkeampi kuin muilla sairaanhoitajajäsenillä. Eläkeläisillä oli kaksi erilaista jäsenryhmää. Kun jäsen jäi eläkkeelle, jäsenyys muuttui maksuttomaksi ja hänellä oli mahdollisuus tilata Sairaanhoitajalehti erillisellä pienellä vuosimaksulla. Vuonna 2002 tuli mahdolliseksi, että jo eläkkeelle jääneet sairaanhoitajat voivat liittyä uusiksi jäseniksi maksamalla kaksi ensimmäistä vuotta sairaanhoitajan jäsenmaksua ja sen jälkeen jäsenyys muuttui maksuttomaksi. He saivat Sairaanhoitajalehden maksuttomana jäsenetuna.

Vuonna 2005 liiton eri jäsenryhmille tuotettiin omia palveluita, esim. opiskelijoille saatiin omat sivut Sairaanhoitajalehteen. Yrittäjien asioiden edistäjänä oli asiantuntijaryhmä. Eläkeläisjäsenille oli oma valtakunnallinen tapahtuma Seniorisairaanhoitajapäivät. Lisäksi asiantuntijaryhmät, verkostot ja neuvostot nostivat esille oman aihealueensa ajankohtaisia ja haasteellisia aiheita.

Toimisto ja henkilöstö:

Vuodesta 1997 toimiston työ vilkastui entisestään – jäsenpalvelu tapahtui pääasiassa puhelimitse, asiantuntija- ja muiden kokousten lisääntyminen lisäsi myös monistustyötä. Myyntitoiminta ja tuotteiden postitusmäärät kaksinkertaistuivat ja tietotekniikan lisääntyminen vaati henkilöstön kouluttamista. Henkilöstöä tarvittiin lisää toiminnan pyörittämiseen. Vuonna 1998 liitto muutti Tehyn vuokratiloissa suurempaan toimistotilaan. Siellä pystyttiin järjestämään omia kokouksia ja isompiakin tilaisuuksia. Vuonna 1998 toimistossa oli kuusi työntekijää. Vuoden 2000 luvun alussa aloittivat osa-aikainen koulutussuunnittelija, koulutustoiminnan tueksi palkattu sihteeri ja Sairaanhoitajalehden osa-aikainen toimittaja. Verkkosivujen ja viestinnän kehittämiseksi palkattiin lisää henkilöstöä. Vuoden 2004 syksyllä Asemamiehenkatu 4 kiinteistössä tapahtui iso vesivahinko, jossa vettä valui rakennuksessa alimpana sijaitsevan Sairaanhoitajaliiton toimiston tiloihin. Tilat jouduttiin saneeraamaan ja iso osa toimiston ja varaston paperimateriaaleista kastuivat ja joutuivat hävitettäviksi. Sairaanhoitajaliitto oli ostanut 1986 huoneiston Asemamiehenkatu 2 kiinteistössä. Huoneisto oli vuokrattuna vuoteen 2005 saakka, kunnes se peruskorjauksen jälkeen otettiin omaan käyttöön. Kesäkuussa 2005 toimisto muutti uusiin, valoisiin ja avariin tiloihin. Vuonna 2005 toimistossa työskenteli puheenjohtajan lisäksi 11 työntekijää, joista osa oli osa-aikaisessa työssä sekä kaksi projektityöntekijää: Eila Pekkala Näytöllä tuloksiin -hankkeessa ja Arja Suikkala Urakehitysprojektissa.

Liiton talous

Jäsenmaksun käyttöönotto vuonna 1994 oli tarpeellinen toimenpide toimintaresurssien vahvistamiseksi. Tilinpäätökset vuosina 1994–2003 olivat ylijäämäisiä. Vuosittaista vaihtelua tapahtui sijoitustuotoissa, jäsenmaksuissa ja Tehyn jäsenmaksupalautteessa sekä Sairaanhoitajalehden mainostuloissa. Joinakin vuosina oli kasvua ja toisina taas laskua. Vuonna 1997 Sairaanhoitajapäivien ja opintopäivien tuotosta jouduttiin maksamaan veroa, mutta valituksen jälkeen liitto sai ne veronpalautuksina takaisin. Vuonna 1998 hyväksyttiin liiton ensimmäinen taloussääntö. Sen jälkeen Sairaanhoitajapäivien näyttelymyynti siirrettiin omaksi toiminnokseen.

Rahajärjestelmän uudistuksen myötä vuonna 2002 markka vaihtui euroon. Vuoden 2003 lopussa liiton omaisuuspääomasta suurin osa oli eri rahastoissa, joiden käyttöä määrittivät erilliset rahastosäännöt. Vuonna 2005 Punkaharjun vähätuottoiset ja rapistuneet lomaosakkeet laitettiin myytiin.

Liiton jäsenkehitys oli ollut positiivinen jo useiden vuosien ajan. Osittain sen ansiosta vuosien 2004 ja 2005 tilinpäätökset olivat edelleen ylijäämäiset, mutta rahastosiirtojen jälkeen lopputulokset jäivät kuitenkin niukasti alijäämäisiksi.

Tiedotus ja viestintä

Sairaanhoitajalehden vuosien 1993 ja 1999 lukijatutkimusten mukaan, se oli pysynyt pääasiassa käytännönläheisenä, helppotajuisena ja kantaaottavana ammatillisena julkaisuna. Osa lukijoista toivoi kuitenkin lisää tiedelehtimäisyyttä ja rohkeampaa otetta vaikeiden aiheiden käsittelyyn.

Vuonna 1995 Sairaanhoitajalehdessä jatkui edelleen yksilövastuisen hoitotyön teema. Esillä olivat myös opiskelijaohjaus, työuupumus ja elinikäinen oppiminen. Lehti oli aktiivisesti yhteydessä viranomaisiin ja sidosryhmiin, julkaisi liiton tiedotteita ja kannanottoja, ja teki yhteistyötä lääketieteen toimittajien sekä ajankohtaisohjelmien kanssa. Tiedottamisen näkyvyyttä seurattiin lehtileikeseurannalla, ja vuosittaiset tapahtumat kuten Sairaanhoitajapäivät, kansainvälinen sairaanhoitajapäivä sekä liiton kokoukset olivat ehdottomia näkyvyyden huippuja.

Sairaanhoitajaliitto julkaisi myös kirjoja ja muita sairaanhoidon alaan liittyviä julkaisuja, kuten suomeksi käännetyn Etiikka hoitotyössä - Eettisen päätöksenteon opas ja Sairaanhoitaja yrittäjänä -kirjan. Vuonna 2002 Sairaanhoitajalehti ilmestyi 12 kertaa vuodessa, ja silloin aloitettiin sen verkkoversion suunnittelu.

Tutkiva Hoitotyö -tieteellinen aikakauslehti perustettiin v. 2003. Lehti julkaisi kliinisen hoitotyön tutkimuksia hoitotyön käytännön, opetuksen ja johtamisen käyttöön. Lehden vastaavaksi toimittajaksi kutsuttiin emerita professori Sirkka Lauri. Ensimmäinen lehti jaettiin maksutta kaikille jäsenille Sairaanhoitajalehden mukana kesällä 2003. Lehden julkaisemiseksi tehtiin yhteistyötä hoitotieteen laitosten kanssa ja ne tarjosivat kirjoituksia enemmän kuin oli osattu odottaa. Heti alusta alkaen lehden tilaajia oli odotettu määrä, noin 1000 tilaajaa.

Kaksi uutta kirjaa julkaistiin yhteistyössä Stakesin ja Suomen Psykiatrian Yhteistyö ry:n kanssa, ja aiemmin lehdessä julkaistuja jalkojenhoitoartikkeleita julkaistiin erikoispainoksena. Julkaisujen markkinointi onnistui kasvattamaan myyntituloja, mutta lehden ilmoitusmyynti pieneni Suomen yleisen suhdannetilanteen ja lääkeyritysten markkinointibudjettien leikkausten vuoksi.

Yleisesti liiton näkyvyys julkisuudessa väheni vuoden 2003 aikana. Tiedotusvälineitä liiton tapahtumat kiinnostivat vähemmän kuin aiemmin. Esim. edellisenä vuonna oli julkisuudessa käyty kuumasti keskustelua sairaanhoitajien kouluttamisesta lääkäreiksi. Vuonna 2003 järjestettiin näkyvyyden lisäämiseksi lobbaustoimintaa, kuten miniseminaari Eduskunnassa, jossa tarjottiin tietoa hoitotyön tutkimuksesta ja koulutuksesta.

Liitto oli aktiivinen myös messuilla ja tapahtumissa, kuten Studia-messuilla, Terve-SOS- ja Osaava nainen - messuilla Turussa, joihin myös paikallisyhdistysten edustajat osallistuivat. Yhteistyötä tehtiin STM:n, Opetushallituksen, Tehyn ja Duodecimin kanssa, sekä tavattiin kansanedustajia ja viranomaisia useissa yhteyksissä. Näin pyrittiin vahvistamaan liiton asemaa ja lisäämään hoitotyön näkyvyyttä yhteiskunnassa.

Liiton verkkosivut otettiin käyttöön 1998 ja ne uudistettiin 2001, jolloin myös hoitotyön verkostot saivat sivuille omat osiot. Liiton sisäinen viestintä tehostui, kun hallituksen ja valtuuston asiakirjat siirtyivät sähköposti postitukseen vuonna 2004. Liiton ja alueyhdistysten uudet verkkosivut julkistettiin loppuvuodesta 2004. Sähköiset ilmoittautumis- ja tilauslomakkeet otettiin samalla käyttöön.

Vuonna 2004 julkaistiin kaksi uutta omaa julkaisua: Hoitotyön elektroninen kirjaaminen, joka liittyi Sanastotyö työryhmän toimintaan ja Miten tukea sairaan tai vammaisen lapsen vanhempia. Sairaanhoitajaliitto osti Kustantamo Tammelta Hoitotyön vuosikirjan kustannusoikeudet ja ensimmäinen liiton julkaisema hoitotyön vuosikirja "Hoitotyön interventiot" ilmestyi 2005. Kirjavälityksen kanssa saatiin sopimus kirjojen varastoinnista, lähetyksestä ja laskutuksesta. Se tehosti kirjojen myyntiä kirjakauppoihin, tilausten nopeampaa toimitusta ja varaston seurantaa.

Liiton viestinnän onnistumiseksi hallituksessa todettiin, että tarvitaan sen jatkuvaa kehittämistä, reagointia ajankohtaisiin asioihin tulee lisätä, viestit tulee ajoittaa oikein ja niiden tulee olla konkreettisia sekä kohdentua oikeille tiedotusvälineille. Liiton viestintään palkattiin viestinnän asiantuntija 2005. Hänen työnsä painopisteiksi tulivat nopea reagointi ajankohtaisiin asioihin, sidosryhmiin kohdistuva viestintä ja vaikuttaja- sekä markkinointiviestintä. Pian liiton visuaalinen ilme uudistettiin, kannanottojen ja tiedotteiden määrä lisääntyi ja ne pääsivät hyvin julkisuuteen.

Kansainvälinen yhteistyö

Kauden aikana sekä ICN:n ja PSY:n kokouksiin osallistuttiin säännöllisesti samoin WENR.in ja EU:n sairaanhoitajien konferensseihin. Osallistujina olivat puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan lisäksi myös muita asiantuntijoita liiton kustannuksella. Kansainväliseen toimintaan käytettiin runsaasti sekä taloudellisia että henkilöresursseja. Kansainvälisten järjestöjen jäsenmaksut olivat myös merkittävä kuluerä, esimerkiksi 1998 koko ammatillisesta toiminnasta 23,6 % meni kansainväliseen toimintaan.

Vuonna 1995 ICN:n puheenjohtaja​​​​​, emerita professori Margreta Madden Styles vieraili Suomessa. Hänen artikkelinsa "Hoitotyön seitsemän tärkeintä valttia" julkaistiin Sairaanhoitajalehdessä 3/1996. ICN:n Workforce Forum pidettiin 1997 ja ICN alkoi koota asiatuntijasairaanhoitajien pankkia. Suomesta pankkiin ilmoitettiin eri aloja edustaneiden 10 sairaanhoitaja-asiantuntijan nimeä.

PSY:n 75-vuotisjuhlat pidettiin kokouksen yhteydessä, johon Suomesta osallistui runsas 22 henkilön joukko. Färsaaret tulivat mukaan PSY:n toimintaan 1997 alkaen. Vuonna 1998 käytiin keskustelua kokouksen kielestä, koska hyväksyttyjä kokous kieliä olivat vain ruotsi, norja ja tanska. Suomi ehdotti PSY:n viralliseksi kieleksi joko ruotsia tai englantia, mutta ehdotusta ei hyväksytty. Sen verran tuli kuitenkin myöntymistä, että jatkossa puhe oli mahdollista pitää englanniksi ja tulkin käyttöä voitiin harkita. Vuonna 1999 PSY:n kokous pidettiin Suomessa ja 2001 liiton puheenjohtaja Katriina Laaksonen valittiin PSY:n puheenjohtajaksi.

Vuonna 2004 Pohjoismainen opiskelijatyö oli aktiivista ja PSY:n Pohjoismainen sairaanhoitaja opiskelijoiden foorumi, NNSK kokoontui kaksi kertaa. Lokakuun kokous pidettiin Vilnassa. Molemmissa tapaamisissa oli mukana myös edustajat Suomesta.

1995 WENRin kokouksessa päätettiin pitää sen 20 v. konferenssi Suomessa vuonna 1998. Konferenssin valmistelua varten Sairaanhoitajaliittoon nimitettiin tieteellinen komitea (7 henkilöä), järjestelytoimikunta (4 henkilöä) ja yksi projektityöntekijä. WENR konferenssi Helsingissä 5.-8.7.1998 sisälsi monipuolista ohjelmaa: luentoja, symposiumin, posteriesityksiä ja opintokäynnit perus- ja erikoissairaanhoidon yksiköihin. Konferenssi onnistui sekä sisällön että käytännön järkeistelyjen osalta ja niistä tuli paljon myönteistä palautetta ja konferenssi oli Sairaanhoitajaliitolle taloudellisesti kannattavakin.

Kun Suomi liittyi vuoden 1995 alusta EU:hun, alkoi myös eurooppalainen yhteistyö. Sairaanhoitajaliiton edustajat pääsivät mukaan EU-maiden sairaanhoitajien pysyvän komitean järjestämään konferenssin Saksassa. Yhteistyö Viron sairaanhoitajaliiton kanssa jatkui. Sairaanhoitajaliitto tuki kahden virolaisen sairaanhoitajan opiskelua Kuopion Yliopistossa, samoin neljä virolaista sairaanhoitajaa sai kutsun Sairaanhoitajapäiville. Liitto maksoi myös heidän yöpymisensä Helsingissä. Sairaanhoitajalehtien lähettämisestä olivat virolaiset sairaanhoitajat kiitollisia.

Liiton viralliset kokousedustajat nimettiin keskushallituksessa. Heidän lisäkseen kaikkina aikoina suuri määrä jäseniä on päässyt osallistumaan em. kansainvälisiin kongresseihin ja koulutuksiin liiton apurahojen tuella. Vuonna 2005 liitto järjesti hallitukselle, piiriyhdistysten puheenjohtajille ja osalle toimiston henkilökuntaa opintomatkan Brysseliin, jossa tutustuttiin mm. EU-parlamenttiin ja EU-maiden sairaanhoitajajärjestöjen pysyvän komitean toimintaan.

2004 Sairaanhoitajaliiton hakemus hyväksyttiin pitää kansainvälinen 10th International Conference in Nursing Informatics, NI 2009 Suomessa. Edesauttavana tekijänä oli liiton Sanastotyöryhmän aktiivinen toiminta. Konferenssin valmistelut alkoivat heti päätöksen tultua. Sanastotyöryhmä osallistui myös kansainväliseen Acendio verkoston toimintaan.

1997 Florence Nightingale -mitali myönnettiin Marianne Tallbergille. Hän työskenteli suurella antaumuksella sairaanhoidon ja alan historian parissa. Kaiken muun ohella hän toimitti huomattavan määrän historiallisia dokumentteja Toimihenkilöarkistoon mm. Sairaanhoitajalehtiä, joita tämänkin historianäyttelyn kokoamisessa on tarvittu. Lue Marianne Tallberin muistokirjoitus sinun alaosasta.

Vuonna 2005 Florence Nightingale -mitali myönnettiin Anitta Juntuselle, hänen ansioistaan sairaanhoidon opetuksen ja kehitysyhteistyön parissa.

Monia yhteistyösuhteita

Tehyn ja Superin lakko vuonna 1995 oli merkittävä tapahtuma Suomessa. Lakolla tavoiteltiin sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten parempia työehtoja ja palkkatasoa. Samoin tavoiteltiin koulutuksen ja ammattitaidon suurempaa arvostamista sekä taloudellisesti että yhteiskunnallisesti. Useita viikkoja kestänyt lakko päättyi neuvotteluratkaisuun ja sillä saatiin joitakin palkankorotuksia ja korjauksia työehtoihin. Terveydenhuoltoalan lakko oli usealle lakossa olleelle raskas kokemus, ja lakon onnistumista pidettiin selvityksen mukaan suhteellisen huonona.

Tehyn ja Sairaanhoitajaliiton kesken syntyi erimielisyyttä hoitotyön ylimmän johdon roolista lakon aikana. Sairaanhoitajaliitto oli pyytänyt lakon keskusjohdolta hoitotyön ylimmän johdon rajaamista lakon ulkopuolelle tai suojelutyölupien myöntämistä heille. Tähän ei kuitenkaan tullut lupaa. Yksittäiset työntekijät joutuivat eettisiin pulmatilanteisiin ja työpaikoilla syntyi ristiriitatilanteita hyvän ammattikäytännön kanssa. Sairaanhoitajaliitto teki lakon jälkeen esityksen Tehyn liittohallitukselle, jossa edellytettiin, että Tehyssä on jatkossa menettelytapaohjeet, jotka ovat sopusoinnussa eettisten periaatteiden ja ohjeiden kanssa. Samoin pyydettiin selvitys Tehyn ammattiosastojen toiminnan oikeudenmukaisuudesta, objektiivisuudesta ja yhdenvertaisuudesta hoitotyön johtajien kohtelussa ennen lakkoa, lakon aikana ja lakon jälkeen.

1996 Sairaanhoitajaliitto vaati Tehy-yhteistyön tehostamista sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilöiden ammatillisen edunvalvonnan asioissa, koska liiton nykyiset resurssit eivät riitä professionaaliseen toimintaan. Tehy palautteen määrää pidettiin edelleen liian pienenä. Neuvotteluiden tuloksena aloitettiin Tehyn ja yhteistyöjärjestöjen yhteinen kehittämishanke. Siihen kuului työseminaari ja yhteistyöjärjestöjen johdon haastattelut. Kehittämishankkeen raportin mukaan sairaanhoitajat maksavat jäsenmaksuja eniten Tehylle ja siihen suhteutettuna saavat vähiten palveluja Tehyltä. Kehittämishanke päättyi 1997. Tehyn palvelut yhteistyöjärjestöille hinnoiteltiin uudelleen, yhteisiä toimintoja tehostettiin ja asioiden käsittely jatkui puheenjohtajien kokouksissa. Sairaanhoitajaliitto teki esityksen Tehyn liittokokoukselle jäsenmaksupalauteesta ja yhteistyöjärjestöjen mahdollisuudesta vaikuttaa suoraan Tehyn päättäviin elimiin, mutta Tehyn liittokokous hylkäsi molemmat muutosehdotukset. Kokous kuitenkin velvoitti Tehyn liittohallituksen tehtäväksi sopia pysyvistä menettelytavoista, joilla yhteistyöjärjestöt voivat osallistua asioiden valmisteluun.

Vuonna 2000 yhteistyö ja työnjako Tehyn eri osastojen kanssa aiheutti jatkuvasti kehittämistarpeita. Vuonna 2001 Tehyyn palkattiin uusi kirjanpitäjä, joka tehtäväksi tuli hoitaa jatkossa kaikki Sairaanhoitajaliiton talousasiat. Tähän järjestelyyn oltiin selvästi tyytyväisiä. Tehyn lakkauttaessa isännöitsijän tehtävän, liiton kiinteistöjen hoito siirtyi liiton omaksi tehtäväksi v. 2004. Vuonna 2004 Tehyn ylläpitämän jäsenrekisterin toimintaan oltiin tyytymättömiä sen kankeuden ja puutteellisuuksien vuoksi. Yhteistyössä Tehyn henkilöstön kanssa etsittiin ratkaisuja ongelmiin. Lopputuloksena todettiin, että järjestelmä on joustamaton ja vanhentunut ja tarvitaan uusi järjestelmä.

Hoitotyön tutkimussäätiön perustaminen
Sairaanhoitajaliitto teki ison panostuksen perustamalla Hoitotyön tutkimussäätiön vuonna 2005. Sairaanhoitajaliitto ja osa piiriyhdistyksistä oli ollut mukana 1966 perustetussa Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen kannatusyhdistyksessä. Sairaanhoidon tutkimuslaitoksella pätevöityivät ensimmäiset hoitotieteen tutkijat ja opettajat, ja laitos vei hoitotieteen kehitystä eteenpäin. Se oli saanut mm. WHO:n Collaborating Centre statuksen. Kun Tutkimuslaitos 1990-luvulla poistettiin valtionavun piiristä, sen toiminta vaikeutui ja työntekijät jouduttiin irtisanomaan. Laitos sinnitteli useita vuosia pystyssä pienillä jäsenmaksu- ja koulutustuotoilla ja yhteistyösuhteet mm. WHO:n kanssa saatiin säilymään. Tutkittuun tietoon perustuvien hoitotyön suositusten laadinnan suunnittelu aloitettiin v. 1999 yhteistyössä Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen ja Hoitotieteiden tutkimusseuran kanssa. Vuonna 2004 kannatusyhdistyksen vuosikokous teki päätöksen Hoitotyön tutkimussäätiön perustamisesta. Yhdistys luovutti omaisuutensa säätiölle ja toivoi, että Sairaanhoitajaliitto ottaa säätiön hallintaansa. Se tarkoitti Sairaanhoitajaliiton tuntuvaa taloudellista panostusta säätiön pääomaan. Sairaanhoitajaliiton valtuusto päätti, että vuoden 2005 toiminta- ja taloussuunnitelmaan sisällytetään säätiön perustaminen, siten että liiton sijoittama pääoma on turvattu siinäkin tapauksessa, jos säätiö purkautuisi. Sairaanhoitajaliiton asema turvattiin määrittelemällä säätiön sääntöihin liitolle enemmistö hallituspaikoista.

Yhteistyö Sairaanhoitajien koulutussäätiön kanssa
Sairaanhoitajien koulutussäätiön, SHKS hallituksessa vuonna 1998 olivat sekä Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja että toiminnanjohtaja. SHKS:n oppikirjatuotannon päättyessä päätettiin etsiä säätiölle uudenlaisia toimintamuotoja. Säätiö jakoi apurahoja tutkimusprojekteihin sekä käytännön hoitotyön kehittämishankkeisiin. Vuonna 1998 säätiössä aloitettiin sanastotyöhankkeen ja Venny Snellman -tunnustusapurahan myöntämisen suunnittelu. Koulutussäätiöllä ei kuitenkaan ollut omaa palkattua henkilökuntaa, joten sen vuoksi Sairaanhoitajaliitonliiton henkilöiden osallistumisella oli suuri merkitys asioiden suunnittelussa, valmistelussa ja toteutuksessa. Säätiön taloudenhoidon periaatteet myös uudistettiin ja säätiölle perustettiin tutkimus- ja kehittämisrahasto, jolle myös laadittiin omat säännöt.

Muita yhteistyökumppanuuksia
Hoitotyön yksityisarkistot ja muistitieto -projekti järjesti 1997-1999 keruukilpailun, jossa pyydettiin yksityisten henkilöiden kertomuksia ja muistelmia sairaanhoidon- ja terveydenhoidon kentältä. Projektin perustajana oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seura/Kansanrunousarkisto, Svenska litteratursällskapet i Finland/Folkkulturarkivet ja siinä oli mukana Toimihenkilöarkisto ja ammattijärjestöjä mm. Sairaanhoitajaliitto. Muistelmista tehty kirja Hoitotyön muistot julkaistiin 2000. Kirjassa hoitotalan ammattilaiset kertovat mm. potilaan kohtaamisesta, tekniikan ja asenteiden kehityksestä sekä kutsumusammatin vaikutuksesta yksityiselämään. Liitto osallistui Kellokosken psykiatrisen sairaalan, legendaarisen ylihoitaja Anna Packalenin ja hänen työnsä muistoksi pystytetyn patsaan kustannuksiin. Patsas on Kellokosken sairaalan pihalla. Liitto kutsui sairaanhoidon erikoisalajärjestöt yhteiseen työkokoukseen 1999. Tapaamisen aiheina olivat mm. yhteistyön kehittäminen Sairaanhoitajalehden artikkelisarjan kirjoittamisessa ja Sairaanhoitajapäivien suunnittelussa.

Hoito-opin lahjoitusprofessuuri Helsingin yliopistossa loppui 1.1.96 alkaen. Opintonsa aloittaneilla oli opinto-oikeus vielä 1998 loppuun. Käsine suositus-ryhmä alkoi työstää yhdessä Oriola Oy:n kanssa valtakunnallista suositusta suojakäsineiden käytöstä. Vuonna 2001 käynnistyi Henkilöstömitoitus -projekti Kuopion yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. Sairaanhoitajaliiton taloudellisesti tukeman projektin tavoitteena oli kehittää malli optimaalisen henkilöstömitoituksen arviointiin. Tämän lisäksi hankkeessa suunniteltiin sairaanhoitajien työolobarometri, joka mittasi sairaanhoitajien itsensä kuvaamana muutoksia hoitotyössä, mm. kuormittavuudessa.

Suomen Lääkäriliiton ja Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin kanssa yhteistyö jatkui. Sairaanhoitajaliitto osallistui niiden seminaareihin ja priorisointineuvottelukuntaan. Käypä hoito -suositusten laadintaan etsittiin hoitotyön asiantuntijoita lausunnon antajiksi. Vuonna 2001 yhteistyö Duodecimin kanssa eteni. Se antoi liiton jäsenille kirja-alennuksia ja Terveysportin käyttöoikeuksista käynnistettiin neuvottelut. Terveysportti oli todettu hyväksi tietolähteeksi ja käyttökelpoiseksi avuksi myös sairaanhoitajien työhön. Se ei silloin vielä ollut käytössä kaikissa työpaikoissa ja siksi Sairaanhoitajaliitto halusi tarjota sen jäsenetuna omille jäsenilleen. Myös yrittäjäsairaanhoitajille tulisi mahdollisuus käyttää järjestelmää.

Vuoden 2004 Sairaanhoitajapäivillä oli paneelikeskustelun aiheena lääkehoidon turvallisuus. Se herätti huomaamaan puutteita sekä lääketurvallisuudessa että potilasturvallisuudessa laajemminkin. Pian päivien jälkeen STM perusti työryhmän perehtymään asiaan. Potilasturvallisuusteeman ympärille alkoi syntyä uusia yhteistyömuotoja mm. Lääkäriliiton ja STM:n kanssa, esim. seminaari "Sairaanhoito - uhka terveydelle?" Sairaanhoitajien lääkelaskennan taidoista oli jäsenistöltä tullut huolestuneita viestejä ja vastauksena siihen aloitettiin yhteistyö Arcada AMK:n kanssa. Siinä käynnistyi ns. Sigma-lääketietokanta -sovelluksen valmistelu, johon suunniteltiin mm. sairaanhoidon opiskelijoiden ja sairaanhoitajien lääkelaskentataitojen harjoitteluohjelmaa.

Katso video: Anneli Malmin haastattelu syksyllä 2023, kesto n. 10 min.

Lue lisää:

Marianne Tallbergin muistokirjoitus Sairaanhoitajien verkkosivuilla. Luettu 3.7.2025

**********************************************************************************************************************************************************************************

Näyttelyyn sisällöt:

Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta * 1925–1935 Oman ammattiliiton perustaminen * 1936–1939 Eteenpäin * 1939–1945 Sotien vuodet * 1945–1955 Jälleenrakentaminen * 1956–1965 Palkkaneuvotteluja * 1966–1979 Vahva ammattiliitto * 1980–1986 Tehyn perustaminen ja uuden alku * 1986-1994 Hoitotyön kehittäminen * 1995-2005 Asiantuntijuus * 2006-2016 Vaikuttaminen * 2016-2025 Organisaatiouudistuksia * Suomen Sairaanhoitajat alueyhdistykset * Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtajat * Tietoa historianäyttelyn kokoamisesta *