Etusivulle
Hae

L : Liinamaa I-II

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu vuodelta 1968.

Liinamaa I oli tulopoliittinen kokonaisratkaisu, joka solmittiin maaliskuussa 1968. Sopimus oli yksivuotinen ja se päättyi vuonna 1969. Sopimuksen osapuolina olivat työmarkkinajärjestöt ja valtio. Nimensä se on saanut valtakunnansovittelija ja pääneuvottelija Keijo Liinamaan mukaan.

Sopimuksen päätavoite oli talouden vakauttaminen. Tämän vuoksi ratkaisua kutsutaan myös vakautussopimukseksi. 1960-luvulla Suomi oli ajautunut syvään lamaan, työttömyys oli korkealla ja vientiteollisuuden kilpailukyky menetetty. Tilanteen korjaamiseksi markka devalvoitiin syksyllä 1967. Tulopolitiikka syntyi tämän kriisitilanteen jälkihoidoksi.

Sopimuksen tuomia uudistuksia olivat mm. palkkaeroja tasoittaneet pennimääräiset palkankorotukset sekä hintasäännöstelyn ja indeksiehtojen purkaminen. Työmarkkinajärjestöjen näkökulmasta merkittävä sopimuksen tuoma uudistus oli jäsenmaksuperintäsopimus, jossa sovittiin jäsenmaksujen työnantajaperinnästä sekä verovähennyskelpoisuudesta.

Ratkaisua on pidetty onnistuneena, ja sen katsotaan aloittaneen tulopolitiikan aikakauden. Sopimusta seurasikin taloudellinen nousukausi.

Syksyllä 1969 allekirjoitettiin uusi sopimus, Liinamaa II. Siinä sovittiin mm. uusista pennikorotuksista ja kuoppakorotuslisistä, erorahajärjestelmästä ja vuokralaisten irtisanomissuojan parannuksista.

Sivustohaku

Ohjeet hakuun

Syötä hakusanat hakukenttään. Haku ehdottaa heti joitakin sopivia kohteita, mutta voit myös suorittaa täyden haun, jolloin saatat saada lisää tuloksia.