N : Niilo A. Mannio

Niilo A. Mannio (1884-1968) toimi Henkisen Työn Yhtymän puheenjohtajana koko yhtymän toiminta-ajan. Manniolla oli tärkeä vaikutus virkamies- ja toimihenkilöliikkeen syntymisessä sekä suomalaisen työmarkkinajärjestelmän ja sosiaalipolitiikan rakenteiden luomisessa.

Tullessaan vasta perustetun Henkisen työn yhtymän puheenjohtajaksi vuonna 1922, Mannio toimi nuoressa tasavallassa sosiaaliministeriön johtajana eli kansliapäällikkönä, jossa tehtävässä hän jatkoi aina vuoteen 1956 saakka). Mannio toimi sosiaaliministerinä vuosina 1928-1929. Hän oli poliittiselta näkemykseltään sosiaaliliberaali ja kuului Kansalliseen Edistyspuolueeseen. Mannio oli mukana ajamassa useita sosiaalisia uudistuksia sekä lainsäädäntöä, josta tuli pohja maan sosiaalipolitiikalle.

Niilo A. Mannio oli mukana luomassa työlainsäädäntöä sekä korporatiivista eli kolmikantaista työmarkkinapoliittista vallanjakojärjestelmää. Mannio oli innokas ajamaan henkisen työn tekijöiden asemaa ja toimi aktiivisesti sekä Suomen Virkamiesyhdistysten Keskusliitossa (myöh. Virkamiesliitto) että Henkisen Työn yhtymässä. Lisäksi kielitaitoinen Mannio toimi kansainvälisen henkisten työn tekijöiden yhteisjärjestön, CITI:n (Confédération Internationale des Travailleurs Intellectuels) puheenjohtajana vuosina 1938-1949 sekä toimi myös Suomen hallituksen edustajana Kansainvälisen Työjärjestö ILO:n kokouksissa sen perustamisesta vuonna 1919 lähtien vuoteen 1951 saakka.