S : Suomen kirkon pappisliitto - Finlands kyrkas prästförbund ry
Suomen kirkon pappisliitto perustettiin 14.1.1918 toimimaan yhdyssiteenä evankelis-luterilaisen kirkon pappien välillä ja tukemaan heitä kirkollisessa ja seurakunnallisessa työssään.
Liitto merkittiin yhdistysrekisteriin toukokuussa 1920. Alkuvaiheessa liiton toiminta keskittyi koulutustoimintaan sekä pappien ja papiksi kouluttautuvien taloudelliseen tukemiseen. Vuodesta 1922 alkaen liitto järjesti opinto- ja luentopäiviä sekä myönsi jäsenilleen apurahoja mm. kansainvälisiin kokouksiin ja kursseille osallistumista varten. Vuoden 1918 muistorahastosta (myöhemmin Opinto- ja avustusrahasto) jaettiin stipendejä teologian ylioppilaille, ja vuonna 1921 perustettiin hautausapurahasto turvaamaan kuolleiden jäsenten omaisten toimeentuloa. Liiton kansainvälinen toiminta sai 1920 - 1930-luvulla vakiintuneet muodot. Pohjoismaisten pappisjärjestöjen kanssa järjestettiin kolmen vuoden välein pohjoismaisia pappeinkokouksia, ja liitto piti yllä suhteita myös muihin Euroopan protestanttisiin kirkkoihin, erityisesti Baltian luterilaisiin kirkkoihin.
Liiton paikallistoimintaa edustivat rekisteröitymättöminä alaosastoina toimineet veljespiirit. Näistä ensimmäisenä perustettiin Helsingin pappien veljespiiri huhtikuussa 1918. Muita pian liiton perustamisen jälkeen perustettuja veljespiirejä olivat Kymenlaakson, Salon seudun, Lounais-Suomen ja Tampereen papiston veljespiirit. Toisen maailmansodan jälkeen liiton toiminta painottui edelleen koulutustoimintaan, kuten opinto- ja luentopäivien järjestämiseen. Liitto julkaisi vuodesta 1948 alkaen omaa jäsenlehteään, ja vuonna 1951 ilmestyi ensimmäinen papiston matrikkeli. 1950-luvulta alkaen Pappisliitto järjesti säännöllisesti opintomatkoja ulkomaille ja myönsi myös apurahoja jäsentensä omatoimisiin ulkomaan opintomatkoihin. Vuonna 1951 Pappisliitto liittyi Akavan jäseneksi.
Työmarkkina-, palkkaus- ja työsuhdekysymysten merkitys liiton toiminnassa kasvoi vähitellen, erityisesti vuoden 1975 jälkeen, jolloin tuli voimaan laki evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista ja perustettiin kirkon neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä. Kirkon akavalaisten järjestöjen osalta neuvottelutoimintaa koordinoi Akavan kirkon neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana toimi Pappisliiton edustaja. 1980-luvun alussa liiton jäsenyys avattiin pappien lisäksi myös kirkon lehtoreille ja teologian ylioppilaille. Tämä johtikin jäsenmäärän kasvuun ja naisten tuloon Pappisliiton jäseniksi.
Suomen kirkon pappisliiton ja Suomen kanttori-urkuriliiton yhteistyö johti vuonna 2001 Akavan kirkolliset ammattiliitot AKI ry:n perustamiseen. Vuodesta 2005 AKI on huolehtinut Pappisliiton edunvalvonta- ja neuvottelutoiminnasta, ja Pappisliiton toiminta on keskittynyt ammatilliseen ja koulutustoimintaan sekä kansainväliseen yhteistyöhön.