S : Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry

Vuonna 1944 perustettu Suomen Lakimiesliitto - Finlands Juristförbund ry on lakimiehiä ja oikeustieteen opiskelijoita edustava akavalainen ammattiliitto. Tässä artikkelissa kerrotaan lyhyesti Suomen Lakimiesliiton ja suomalaisen juristikunnan ammatillisen järjestäytymisen historiasta.

Juristien järjestäytymisen varhaisvaiheita

Juristien ammattikunnan järjestäytyminen Suomessa alkoi 1800-luvun puolivälissä, kun Juridiska Föreningen i Finland perustettiin vuonna 1856. Yhdistys oli ensisijaisesti oikeustieteellinen järjestö, jonka tavoitteena oli edistää oikeudellista kiinnostusta ja asiantuntemusta. Myös ensimmäinen suomenkielinen juristijärjestö, vuonna 1898 perustettu Suomenmielisten juristien klubi, jonka nimeksi otettiin vuonna 1905 Suomalainen Lakimiesten yhdistys ja vuonna 1940 Suomalainen Lakimiesyhdistys, keskittyi oikeustieteen edistämiseen ja kielipoliittisiin tavoitteisiin, ei niinkään lakimiesten ammatilliseen edunvalvontaan.

Itsenäistymisen jälkeen Suomessa perustettiin useita juristien ammatillisia yhdistyksiä. Suomen Asianajajaliitto perustettiin vuonna 1919, ja jo sitä ennen useissa kaupungeissa oli toiminut paikallisia asianajajayhdistyksiä, Viipurissa vuodesta 1903 alkaen. Muita pian itsenäistymisen jälkeen perustettuja juristiyhdistyksiä olivat vuonna 1917 perustettu Suomen Henkikirjoittajien yhdistys, vuonna 1921 perustetut Suomen Kihlakunnantuomarien yhdistys ja Suomen Nimismiesyhdistys sekä vuonna 1924 perustettu Suomen Maistraattien ja Raastuvanoikeuksien yhdistys. 1920- ja 1930-luvulla näiden yhdistysten toiminnan yhteydessä nousi esiin myös ajatus juristien yhteisen kattojärjestön perustamista, mutta se ei kuitenkaan vielä tuolloin toteutunut. Syyksi ehdotuksen kariutumiselle on esitetty muun muassa lakimiesten vahvaa taloudellista ja yhteiskunnallista asemaa, jonka vuoksi keskitetylle edunvalvontajärjestölle ei ollut tarvetta, sekä suurten ja perinteisten lakimiesjärjestöjen halua suojella omaa asemaansa ja merkitystään lakimiesprofession sisällä.

Vuoteen 1944 mennessä tilanne oli kuitenkin muuttunut. Erityisesti uransa alkuvaiheessa olevat juristit olivat tyytymättömiä palkkaukseensa ja ammatilliseen asemaansa, ja vuonna 1938 perustettu Nuoret Lakimiehet ajoi voimakkaasti yhteisen keskusjärjestön perustamista. Myös työmarkkinapoliittiset muutokset loivat tarvetta lakimieskunnan edunvalvonnan vahvistamiselle. Suurin osa juristeista työskenteli valtion virkamiehinä, joiden taloudellinen asema oli 1930-luvun laman ja toisen maailmansodan aikana heikentynyt ja jotka olivat toisaalta saaneet kollektiivisen neuvotteluoikeuden vuonna 1943. Yhteisen liiton perustamisella nähtiin myös symbolista merkitystä ammatillisesti moninaisen ja intresseiltään eroavan lakimiesprofession yhdistämisessä.

Suomen Lakimiesliiton perustaminen ja alkuvaiheet

Suomen Lakimiesliiton perustava kokous pidettiin 16.11.1944. Sen perustajajärjestöjä olivat Suomalainen Lakimiesyhdistys, Juridiska Föreningen i Finland, Suomen Asianajajaliitto, Suomen Kihlakunnan tuomarit, Korkeimpien oikeuksien tuomarit, Nuoret Lakimiehet ja Unga Jurister. Liitto liittyi heti perustamisensa jälkeen toimihenkilöitä edustavaan Henkisen Työn Keskusliittoon. Lakimiesliitto suhtautui kuitenkin varautuneesti HTK:n ja SAK:n lähentymiseen 1940-luvulla ja oli keskeisessä roolissa käynnistämässä akateemisten alojen yhteistä edunvalvontatoimintaa. Vuonna 1950 Suoman Lakimiesliitto oli mukana perustamassa akateemisten keskusjärjestö Akavaa ja erosi HTK:sta vuonna 1952.

Suomen Lakimiesliiton toimintaan kuului alusta asti juristien ammatillisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen edunvalvonnan lisäksi mm. julkaisutoiminnan harjoittaminen, kokous-, esitelmä- ja neuvottelutilaisuuksien järjestäminen sekä kansainvälinen yhteistyö. Toukokuussa 1945 liitto järjesti ensimmäiset Suomen Lakimiespäivät ja julkaisi vuodesta 1949 alkaen lakimiesmatrikkelia. Vuonna 1955 ilmestyi ensimmäinen Lakimiesliiton toimittama Suomen Laki -lakikirja. Alkuvaiheen edunvalvonnassa keskeisiä teemoja olivat virkamiesten palkkauskysymys ja auskultointiin liittyvät ongelmat, jotka ovat toki säilyneet liiton ohjelmassa myöhemminkin. Liiton toiminnan sosiaalista puolta taas edustivat Lakimiesten huoltorahaston perustaminen ja työnvälitystoiminnan käynnistäminen vuonna 1946 sekä lakimiesten vastuuvakuutuksen perustaminen vuonna 1945.

Edunvalvontaa ja neuvottelutoimintaa

Lakimiesliiton toiminnan ensimmäisiä vuosikymmeniä leimasivat jännitteet suhtautumisessa edunvalvontaan ja työtaisteluihin. Osa toimijoista ja jäsenkunnasta näki liiton pikemminkin aatteellisena, oikeustieteellistä asiantuntemusta ja ammattikunnan yhtenäisyyttä edistävänä yhdistyksenä kuin taloudelliseen edunvalvontaan keskittyvänä järjestönä. Vuonna 1950 liitto teki periaatepäätöksen, jonka mukaan liitto voi ryhtyä työnseisauksiin, joukkoirtisanoutumisiin ja hakukieltoihin, mutta tuomioistuimet tuli jättää niiden ulkopuolelle. Hakusaartoa käytettiin työtaistelutoimena ensimmäisen kerran vuonna 1950. Myös vuoden 1956 yleislakon jälkimainingeissa liitto osallistui Akavan julistamaan hakusaartoon. 1960-luvun loppupuolelta alkaen liitto otti myös aktiivisemmin kantaa oikeuspoliittisiin kysymyksiin, kuten oikeuslaitoksen uudistamisesta, keskeisistä lainsäädäntömuutoksista ja oikeustieteellisestä koulutuksesta käytyyn keskusteluun. Lakimiesliiton toiminnan laajenemisesta 1960-luvulta alkaen oli osoituksena myös täysipäiväisen toiminnanjohtajan palkkaaminen vuodesta 1966 eteenpäin.

Merkittävän muutoksen Lakimiesliiton edunvalvontatoimintaan toivat vuoden 1970 virkaehtosopimuslait, joiden myötä virkamiesjärjestöt saivat aikaisempaa laajemman kollektiivisen neuvottelu- ja lakko-oikeuden. 1980-luvulla mahdollisuus liiton osallistumisesta työtaisteluun nousi esiin pariinkin otteeseen Akavan virkaehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä vuosina 1984 ja 1986, vaikka lopulta lakkoon ei tuolloin ryhdytty. Lakimiesliitto oli perinteisesti suhtautunut varautuneesti ajatukseen tuomarien työtaistelusta, sillä oikeuslaitoksen häiriötöntä toimintaa pidettiin oikeusvaltion ja yhteiskuntajärjestyksen kulmakivenä. Tuomarilakon uhka nousi kuitenkin esiin vuoden 1998 ja uudestaan vuoden 2000 virkaehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä, mutta molemmilla kerroilla sopimus lopulta hyväksyttiin eikä lakko toteutunut.

Lakimiesliiton toiminnassa oli perinteisesti painottunut julkisen sektorin edunvalvonta, mutta 1980-luvulta alkaen pyrittiin vahvistamaan myös yksityissektorin juristien edunvalvontatoimintaa. Tähän liittyen perustettiin Yksityisalojen Lakimiehet ry vuonna 1982. Yksityissektorin edunvalvonnan kannalta merkittävä askel oli Lakimiesliiton liittyminen suoraan Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunta YTN:ään eli Akavan yksityisten alojen neuvottelujärjestöön vuonna 1998. Lakimiesliiton ensimmäinen lakko koettiinkin yksityissektorin työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä vuonna 2000.

Liiton jäsenet ja organisaatio

Lakimiesliiton jäsenyys rakentui pitkään yhdistysjäsenyydelle, mutta liitossa käytiin vuosikymmenten ajan keskustelua henkilöjäsenyyteen siirtymisestä. Keskustelu liittyi mm. huoleen päällekkäisistä jäsenyyksistä, lakimiesten järjestäytymisasteesta ja yleensäkin suhtautumisesta Lakimiesliiton asemaan työmarkkinajärjestönä ja Akavan jäsenjärjestönä. Vuonna 1968 jäsenyhdistysten henkilöjäsenten automaatiojäsenyys Lakimiesliitossa poistettiin ja nämä saivat itse valita, kuuluivatko he jäsenyhdistyksen lisäksi myös Lakimiesliittoon. Vuonna 1994 otettiin askel kohti henkilöjäsenyyttä, kun liiton valtuuskunnan vaali muutettiin postiäänestyksenä suoritettavaksi suoraksi henkilövaaliksi. Suoraan henkilöjäsenyyteen siirryttiin vuoden 2000 alusta alkaen, mutta myös yhdistykset olivat edelleen liiton jäseniä.

Toinen Lakimiesliiton organisaatioon liittyvä erityispiirre on vuodesta 1946 käytössä ollut kahden puheenjohtajan malli, jossa liiton puheenjohtaja toimii liiton keulakuvana ja hallituksen puheenjohtaja huolehtii käytännön johtotoimista.

Erityisesti alkuvaiheessa Lakimiesliitto identifioitui vahvasti juristivirkoihin kelpoisuuden antavan oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneiden järjestöksi. Vähitellen liiton jäsenyyttä avattiin vähitellen myös muille kuin lakimiestutkinnon suorittaneille. Vuodesta 1965 alkaen myös oikeustieteen opiskelijayhdistykset ovat päässeet liiton jäseniksi. Vuonna 1972 puolestaan alemman oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneita edustava Varanotaarit ry hyväksyttiin Lakimiesliiton jäsenjärjestöksi.

1950-luvun lopulla perustettiin Lakimiesliiton Kustannus Oy harjoittamaan Lakimiesliiton julkaisutoimintaa. Vuonna 1970 liiton yhteyteen perustettiin Lakimiesliiton koulutuskeskus ja vuonna 1979 Lakimiesten työttömyyskassa. 1980-luvun alkuvuosina liiton kustannustoiminta laajeni huomattavasti, ja myös liiton koulutustoiminta siirrettiin Lakimiesliiton Kustannus Oy:lle. Vuonna 1986 kustannus- ja koulutusyhtiö muutettiin Kauppakaari-yhtymä Oy:ksi. Kauppakaari Oy Kauppakaari Oy listattiin pörssiin vuonna 1996, ja samalla liitto myi osan sen osakekannasta. Lakimiesliitto luopui entisestä kustannus- ja koulutusyhtiöstään kokonaan kokonaan 2000-luvun alussa, kun Kauppakaari fuusioitiin Talentum Oyj:hin vuonna 2000, ja seuraavina vuosina Lakimiesliitto luopui fuusion yhteydessä saamistaan Talentumin osakkeista.

Lähteet ja kirjallisuutta:

Pajuoja, Jussi - Ervasti, Kaijus: Suomen Lakimiesliiton historia 1944–1994. Lakimiesliiton Kustannus 1994.

Pihlajamäki, Heikki: Kansan ja esivallan välissä. Suomen asianajajakunnan historia. Edita 2009.

Salojärvi, Juhana: Oikeus ja kohtuus. Suomen Lakimiesliitto 1944–2019. Alma Talent 2019.