Mistä toimihenkilön käsite tulee

Ketkä olivat ensimmäisiä toimihenkilöitä

Toimihenkilöt ilmestyivät suomalaiseen työelämään teollistumisen myötä. Myös maanviljely-yhteiskunnassa voidaan nähdä ammattiryhmiä, kuten tilanhoitajat ja metsänhoitajat, jotka nyt ajatellen voitaisiin lukea toimihenkilöiksi, mutta aikakauden omassa kielenkäytössä heidät laskettiin mukaan säätyläisiin kuten tilojen omistajatkin – vaikka näiden välinen suhde onkin ollut palvelussuhde. Teollistumisen myötä syntyi uusia ammattiryhmiä, kuten työnjohtajat ja konttorityöntekijät, jotka tämänhetkisen tiedon mukaan ovat ensimmäisiä varsinaisia toimihenkilöitä. Koska teollisuudessa työskentelevät muut kuin suorittavat työntekijät edustivat yhteiskunnassa kokonaan uusia ammatteja, heille ei pitkään ollut olemassa yhteiskäsitettä. Työntekijöiden suuntaan he näyttäytyivät yrityksen johdon edustajina.

Työntekijöistä nämä ”yrityksen johdon edustajat” erottuivat monin tavoin. Heillä oli yleensä selvästi enemmän koulutusta kuin työntekijöillä, tosin ei aina. Työnjohtajaksi saattoi kohota myös työssä pätevöitymällä. Konttorityöntekijöillä oli myös erilaiset palkkausperusteet kuin varsinaisilla suorittavilla työntekijöillä. Teollisuudessa työntekijän palkka sovittiin aluksi usein urakka- tai kappaleperusteisena, kun taas konttoriväelle maksettiin kuukausipalkkaa. Työnjohtajien kohdalla käytäntö on ollut vaihtelevampi, mutta monesti heilläkin oli kuukausipalkka. Palkkausperuste muuttui merkitseväksi hiljaisina kausina kiiresesonkien ulkopuolella. Lastaajille ja tavaran käsittelijöille maksettiin silloin, kun töitä oli. Hiljaisena aikana kappalemäärään perustuva palkkatulo tyrehtyi. Kuukausipalkkalaiset taas saivat ansiotulonsa joka kuukausi. Myös työajat olivat erilaisia. Suorittaviin töihin tultiin aamuvarhaisella ja töitä tehtiin iltamyöhään, konttoriväki taas teki lyhyempää työpäivää. Virka-aika saattoi olla vain neljä tuntia vuorokaudessa.

Viimeistään 1940-luvulle tultaessa työntekijät ja konttoriväki alkoivat erottua myös pukeutumisessa. Työntekijöillä oli työasu eli teollisuudessa usein miehillä suojatakki tai -haalari ja naisilla suojatakki tai peittävä esiliina. Usein naisilla oli myös huivi sidottuna pään ympärille, jotta hiukset eivät takertuisi koneiden liikkuviin osiin. Konttorityöntekijät taas olivat yleensä työpaikalla pukeutuneet omiin vaatteisiinsa. Konttoritehtävissä työskentelevät naiset olivat yleensä nuoria ja naimattomia. Naimisiin mennessään nainen yleensä jättäytyi työelämästä pois. Konttorityössä olevien naisten ei tarvinnut varoa liikkuvia koneen osia, vaan heillä oli mahdollisuus tyylikkäisiin kampauksiin. Housut yleistyivät naisten asuna työelämässä vasta 1970-luvulla.

Milloin ”toimihenkilöistä” tuli toimihenkilöitä

Käsite toimihenkilö luotiin vuonna 1946. Asialla olivat virkamiehet, jotka valmistelivat tuotantokomitealakia lähetettäväksi eduskunnan käsittelyyn. Laki oli osa liittoutuneiden vaatimuksia sodanjälkeiselle Suomelle ja oli tarkoitettu demokratisoimaan suomalaista työelämää päästämällä työntekijöiden edustajat osallistumaan yritysten hallintoon. Työnantajajärjestöt kuitenkin onnistuivat vaihtamaan osallistumisen pelkäksi edustajuudeksi, joka sekin lopulta käytännössä toteutui melko vaihtelevasti.

Toimihenkilöllä tarkoitettiin aluksi tuotantokomitealaissa tiettyjä ammattiryhmiä, jotka eivät tehneet ruumiillista työtä. Näitä olivat insinöörit, työnjohtajat, toimistohenkilökunta ja muut mahdolliset ei-suorittavan työn tekijät, kuten esimerkiksi tehtaiden omat myyntiedustajat. Lisäksi käsite oli ensimmäistä kertaa sukupuolineutraali.

Käsite luotiin, kun lainvalmistelussa huomattiin, että yhdelle uudelle henkilöstöryhmälle ei ollut oikein hyvää nimitystä olemassa. Tuotantokomitealaki joutui ottamaan kantaa siihen, kuka yrityksessä on johdon edustaja ja ketkä palkansaajia. Uutta käsitettä tarvittiin, kun tultiin siihen käsitykseen, että ei-ruumiillisen työn tekijätkin olivat palkkasuhteessa, eivät omistajan edustajia. Toisaalta heidän palkkasuhteensa oli selvästi erilainen kuin työntekijöillä suorittavassa työssä. Heidän asemansa organisaatiossa oli erilainen.

Käsitteelle oli tarvetta myös tutkimuskentässä. Sotien jälkeen Suomi liittyi vahvemmin sitein kansainvälisiin yhteisöihin ja vaihtoi tilastotietoja sekä kyselydataa. Kansainvälisissä aineistoissa palkansaajat oli alettu jakaa työntekijöihin ja toimihenkilöihin, joten tännekin tarvittiin sana, jolla kuvata ”niitä muita kuin työntekijöitä”.

1970-luvun alussa Suomen Työnantajain Keskusliiton STK:n toimitusjohtaja Tapani Kahri keksi käsitteen ”ylemmät toimihenkilöt”. Tarve käsitteen kehittämiselle liittyi Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestön eli YTN:n perustamiseen 1973 sekä YTN:n kanssa 1974 solmittuun yleissopimukseen. Sopimusosapuolelle tarvittiin käsite.

Sanan toimihenkilö etymologia

Alun perin sana ”toimi” on tarkoittanut järkeä, asioiden mieltä, tajuamista ja ymmärrystä, se on sittemmin yhdistetty työhön ja tekemiseen. 1600-luvulla toimi on ollut synonyymi viisaudelle, harkinnalle ja kyvykkyydelle. Toimi on tarkoittanut myös järjestystä, sitä tapaa, miten työ tehtiin.

Niinkin varhain kuin 1700-luvulla toimeen on voinut liittyä myös yhteys johonkin virkaan, tehtävään, toimialaan tai ammattiin. Virkaa on ”toimitettu” noista ajoista siinä, missä asioita ja sanomalehtiäkin.

Käsitteen varhaisia muotoja ovat 1800-luvun lopulla olleet toimennusmies ja toimenmies, jotka liittyvät luottamukseen, vastuuseen ja esimiesasemaan. Tuolloin herännyt kansalaisyhteiskunta loi erilaisia yhdistyksiä ja seuroja, joiden luottamustehtävissä toimi toimihenkilöitä.

Mies-pääte kertoo sen, että esimieheksi ja luottamustehtäviin valitut olivat miehiä. Tälle sukupuolittuneisuudelle on syynsä kulttuurissa ja historiassa. Toimihenkilön käsitteen historia kertoo siitä, ketkä olivat yhteiskunnassa luottamusta nauttivia ja oikeuskelpoisia henkilöitä, oikeussubjekteja juridisessa mielessä. Henkilö-sanan käyttö on kytköksissä juuri tähän.

Miesten ja naisten erilaisista oikeuksista ja oikeudellisesta asemasta kertovat tunnusmerkit puhuvat osittain ristiriitaistakin kieltä. Naiset saivat yleisen äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa vuonna 1906 sekä kunnallisvaaleissa 1917. Kuitenkin naiset saattoivat tehdä ansiotyötä ilman aviomiehen suostumusta vasta vuodesta 1919 ja saattoivat tulla valituiksi valtion virkoihin vasta vuodesta 1926 alkaen. Vasta uudistettaessa avioliittolakia vuonna 1929 nainen vapautui . puolisonsa holhouksesta ja sai oikeuden omaan omaisuuteensa, vanhemmuuteen sekä oikeuden hakea avioeroa.

Millä nimellä toimihenkilöt itse kutsuivat itseään

Kun toimihenkilökentän ammattijärjestöt ryhtyivät 1922 perustamaan itselleen ensimmäistä keskusjärjestöä, sen nimeksi tuli Henkisen Työn Yhtymä. Nimi antaa hyvän kuvan siitä, millä tavoin jäsenet hahmottivat oman sijoittumisensa työmarkkinakenttään. Sana työ kertoo kuulumisesta palkansaajiin. Adjektiivi henkinen puolestaan erottaa näiden töiden tekijät suorittavan ruumiillisen työn työntekijöistä. Ollaan työn tekijöitä muttei työntekijöitä.

Sana toimihenkilö on alusta saakka kärsinyt tietystä paperinmakuisuudesta. Se tulee suhteellisen harvoin vastaan muualla kuin ammattijärjestöjen esitteissä tai erilaisten kyselyjen taustatietokysymyksissä. Kun toimihenkilöiltä itseltään kysytään, keitä he ovat, useimmat kutsuvat itseään esimiehiksi ja/tai asiantuntijoiksi.

Ketkä ovat tulevaisuuden toimihenkilöitä?

Jos teollisuudessa varsinaisen suorittavan työn hoitavat kokonaan robotit, saattaa käsite toimihenkilö muuttua tarpeettomaksi. Silloin palkkauksen, työsuhteen ehtojen sekä eläke- ja sosiaaliturvamaksujen perusteella eroteltaisiin vain koneellinen ja ihmistyövoima toisistaan.

Maan hallitus on teettänyt tulevaisuusselonteon, joka annetaan eduskunnalle kesäkuussa 2017. Tulevaisuusselonteko käsittelee työelämän murrosta ja sitä, miten työ tulevaisuudessa muuttuu. Jos haluaa tutustua tämän selonteon sisältöön, se löytyy osoitteesta: https://tyontulevaisuus.fi/ Yhden tulevaisuusnäyn mukaan työ koostuu tulevaisuudessa entistä enemmän projektimaisista pätkistä, joita tehdään vaihtuville organisaatioille. Kenties myös organisaatioille, jota ovat itsekin enemmän projektimaisia ja rajoiltaan ja rakenteiltaan vähemmän kiinteitä kuin nykyiset työpaikat. Tällaisessa tulevaisuudessa toimihenkilön käsite saattaa olla vielä hyvinkin pitkään käytössä kuvaamassa niitä työntekijöitä, jotka ovat muita kiinteämmässä palvelusuhteessa yhteen organisaatioon.

Inka Ukkola on Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliiton (TJS) kulttuurisihteeri ja Ilkka Levä toimihenkilöliikkeen historiaa tu