Ystävyyttä ja tehdasvierailuja – merkonomit harjoittelijainvaihtotoiminnassa 1960- ja 1970-luvun taitteessa

Harjoittelijainvaihtotoiminta vilkastui 1960-luvun lopulla. Esimerkiksi vuonna 1968 Suomeen saapui noin 1 000 nuorta harjoittelijaa ja vaihto-opiskelijaa eri maista, ja Suomesta lähti ulkomaille harjoittelijaksi peräti 10 000 nuorta. Heidän joukossaan oli muun muassa teollisuuden ja maatalouden ammattiharjoittelijoita, stipendiaatteja, perhepaikkalaisia ja teknisten alojen IAESTE-ohjelman harjoittelijoita. Iältään he olivat keskimäärin 16–30-vuotiaita. He olivat usein opiskelijoita, jotka suorittivat kesäaikana tulevaan ammattiinsa liittyvää harjoittelua tai nuoria, jotka majoittuivat perheissä toimien au pairina tai kielenopettajana. Vaihtotoimintaa hallinnoi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön alainen harjoittelijainvaihtotoimisto, joka myös järjesti harjoittelupaikan noin puolelle tulijoista, muut saapuivat eri järjestöjen kautta. Halukkaita tulijoita olisi ollut enemmän kuin harjoittelupaikkoja tarjottiin, ja Suomesta ulkomaille pääsikin jatkuvasti moninkertainen määrä harjoittelijoita maahan tuleviin verrattuna.

Kansainvälisille harjoittelijoille ja opiskelijoille ei ollut Suomessa tarjolla vielä juurikaan koordinoitua yhteistoimintaa, neuvontaa ja tiedotusta. Vapaa-ajantoimintaa vaihto-opiskelijoille ja harjoittelijoille olivat aikaisemmin järjestäneet lähinnä suurimmissa kaupungeissa toimivat ylioppilasjärjestöt. Tämä ”klubitoiminta” oli usein oppialakohtaista eikä pienemmille paikkakunnille sijoittuvien nuorten saavutettavissa.

Päättäjät näkivät ulkomaalaisissa nuorissa mahdollisuuden Suomi-kuvan parantamiseen ja maan tunnettavuuden lisäämiseen maailmalla. Nuorten kautta maailmalle leviävän Suomi-tietouden ja hyvän tahdon toivottiin myös edistävän Suomen markkinataloudellista asemaa. Harjoittelijoille päätettiin ryhtyä tarjoamaan neuvontaa, mielekästä ohjelmaa sekä tietoja suomalaisesta kulttuurista, teollisuudesta ja kaupasta. Uusi suhdetoiminta sai kolkolta kalskahtavan nimityksen UPR eli ulkomaalaisiin harjoittelijoihin kohdistuva PR-toiminta.

Suomi on varsin vähän tunnettu kaikkialla maailmassa, joten tänne saapuvat ulkomaalaiset harjoittelijat, joskin vielä toistaiseksi valitettavan harvalukuiset, voivat kukin kotimaassaan tehdä maatamme tunnetuksi monessakin mielessä. Meillä tuskin on varaa olla käyttämättä hyväksemme niitä mahdollisuuksia, joita meillä on kasvattaessamme heistä itsellemme todellisia ystäviä ja siten tiedotusasiamiehiä, jotka kotimaassaan kertovat maastamme, sen ystävällisistä ihmisistä, kehittyneestä kulttuurista ja korkeatasoisesta teollisuudesta.

Suopeutta hankkimalla edistetään vientiämme, Kauppalehti, 25.9.1968.

Kansainvälisten harjoittelijoiden PR-toiminnan otti käytännössä hoitaakseen Merkonomiliitto harjoittelijainvaihtotoimiston pyynnöstä vuonna 1968. Kaupan ja hallinnon ammattilaisilla oli koulutuksensa puolesta UPR-toiminnan organisoinnissa vaadittavaa kielitaitoa, kokemusta tilaisuuksien järjestämistä sekä organisointi- ja sosiaalisia taitoja. UPR-toimintaa järjestävän verkoston selkäranka saatiin ammattiliiton 34:stä paikallisyhdistyksestä. Pitkälti vapaaehtoistyöhön perustuvan UPR-toiminnan ajateltiin sopivan erityisesti nuorille, ulkomaankaupasta kiinnostuneille merkonomeille, sillä se tarjosi mahdollisuuden kohentaa kielitaitoa, luoda kansainvälisiä yhteyksiä ja harjoitella PR-taitoja. Yhdistysten UPR-toimikuntien jäseniksi valittiin merkonomeja, jotka osasivat vähintään yhtä vierasta kieltä. Vuonna 1969 UPR-toimikuntiin kuului 200 henkilöä.

UPR-yhdyshenkilöllä oli erittäin tärkeä rooli toimia tuutorina, johon harjoittelijat saattoivat ottaa yhteyttä kaikenlaisissa tilanteissa harjoittelujaksonsa aikana. Merkonomiliiton tiedotteen mukaan hänen tehtävänään oli ”hoitaa yhteydet yhdistyksen toimialueelle tulleisiin harjoittelijoihin, auttaa heitä mahdollisissa sopeutumisvaikeuksissa, asunnonhankkimisessa sekä ylipäätään erilaisissa pulmakysymyksissä, joita kieltä taitamattomilla harjoittelijoilla saattaa esiintyä”. Merkonomeilla oli siis varsin suuri vastuu. Yhdyshenkilö saattoi olla esimerkiksi perhepaikalle kesäloman ajaksi sijoitetulle nuorelle ainoa kontakti oman isäntäperheen piirin ulkopuolelle.

UPR-toimintaa järjestettiin kesäisin, ja ohjelmassa oli ekskursioita merkittäviin paikallisiin liike- ja tuotantolaitoksiin, kuten Arabian tehtaalle tai Outokummun kaivokselle. Lisäksi järjestettiin retkiä luontoon ja kulttuurikohteisiin sekä illanviettoja, esimerkiksi saunailtoja, joissa osallistujilla oli mahdollisuus suorittaa erityinen saunadiplomi kotiin vietäväksi.

Merkonomit ja harjoittelijat tekivät retkiä muun muassa Lappiin, Savonlinnan Oopperajuhlille, Järvi-Suomen risteilyille sekä ulkomaille Leningradiin ja Tallinnaan. Merkonomit järjestivät myös tiedotustilaisuuksia kansainvälisestä harjoittelusta kiinnostuneille suomalaisille nuorille. Runko-ohjelma sovittiin harjoittelijainvaihtotoimiston kanssa jo keväällä, mutta eri paikoissa järjestetty paikallinen ohjelma oli hyvin vaihtelevaa, ja paljon jäi riippumaan yksittäisten UPR-yhdyshenkilöiden mahdollisuuksista.

Harjoittelijoiden kokemukset UPR-toiminnasta olivat suurimmaksi osaksi erittäin positiivisia. Heidän raporteistaan ja palautteistaan selviää jo ensimmäisten kesien jälkeen, että mahdollisuus osallistua merkonomien koordinoimaan toimintaan edisti harjoittelujakson onnistumista. Huolimatta siitä, että UPR-toiminnan nimitys esittää harjoittelijat vain toiminnan kohteena, oli heillä itselläänkin suuri vaikutus siihen, millaiseksi UPR-toiminta muotoutui.

Myös isäntäperheet olivat enimmäkseen mielissään UPR-ohjelmasta. Oheiset kommentit ovat perhepaikoilla majoittuneilta opiskelijoilta sekä isäntäperheiltä kesältä 1970:

Every Wednesday night there was a group program in Oulu. There were excellent programs we always went to banks, factories, dairies, etc. This gave us the opportunity to learn very much about the way Finland is progressing in the world. - - - This group also provided many friends for us that we shall always remember. They were onhand at all times to help us and be friends to us. (Opiskelija, Oulu)

Very well organised. Perhaps rather a lot of factories – some information about Finnish culture might have been included. Social evenings extremely enjoyable, very generous arrangements and hospitable hosts. (opiskelija, Hyvinkää)

Runsas ja vaihteleva, mutta ehkä liian helposti ravintolaan jatkoille johtava liian varhaisen päättymisajan takia. (Isäntäperhe, Oulu)

Toiminta monipuolista, ainakin Imatralla oli sekä huvia että hyötyä. (Isäntäperhe, Imatra)

Only one was organised in Mikkeli, it was enjoyable but more would have been welcome. (opiskelija, Mikkeli)

Merkonomiyhdistykset vastasivat UPR-toiminnasta yksin vuoteen 1974 saakka, jolloin kansainvälisen harjoittelun organisaatiouudistuksen myötä työvoimapiirit ottivat vaihto-ohjelmien koordinoinnista ja asiakaspalvelusta vastuun. Siitä huolimatta monet merkonomit pysyivät edelleen toiminnassa mukana järjestämällä vapaa-ajan tilaisuuksia kansainvälisille harjoittelijoille. UPR-toiminta tavoitti 1960- ja 1970-lukujen taitteessa tuhansia vaihto-opiskelijoita, harjoittelijoita ja merkonomeja. UPR-toiminta varmastikin tarjosi siihen osallistuneille kansainvälistä kokemusta ja ymmärrystä, uusia tietoja ja taitoja – puolin ja toisin.

Merkonomien UPR-toiminta on mielenkiintoinen juonne kansainvälisen nuorisotoiminnan historiaa Suomessa. Se on myös esimerkki ammattijärjestöissä tapahtuvan toiminnan monipuolisuudesta ja siitä, kuinka yhdistysten aktiiviset jäsenet ovat aikojen kuluessa innostuneet hyödyntämään ammattikuntansa erityisosaamista ajankohtaisella ja vaikuttavalla tavalla.

Anna Kemppinen

Artikkelin on kirjoittanut Toimihenkilöarkiston tutkija ja sen lähteenä on käytetty Merkonomiliiton arkistoaineistoja Toimihenkilöarkistossa. Merkonomiliiton toiminta jatkuu nimellä Liiketalouden liitto LTA.