Sairaanhoitajat 100 vuotta - vuodet 1986-1994

Tällä kaudella Sairaanhoitajaliiton strateginen kehitys oli voimakasta. Toiminnassa painottuivat sairaanhoitajakoulutuksen kehittäminen, hoitotyön tutkimuksen vahvistaminen, hoitotyön ammatillinen asema, yksilövastuinen hoitotyö, laadunvarmistus ja kansainvälinen yhteistyö. Samalla liitto pyrki parantamaan omaa organisaatiotaan, tiedotustaan ja resurssien hallintaa. 1990-luvun alussa Suomessa oli taloudellinen taantuma ja suurtyöttömyys. Kuntien verotulot pienenivät ja sairaanhoitoa siirrettiin laitoshoidosta avohoitoon. Noin 10 000, erityisesti nuoria ja vastavalmistuneita sairaanhoitajia oli lyhytaikaisesti työttöminä. Tähän ajanjaksoon osuu myös suuri tragedia: Estonian uppoaminen syyskuussa1994. Suomi liittyi Euroopan unioniin v. 1995 alusta.

Sairaanhoitajan koulutus

Sairaanhoitajan perus- ja jatkokoulutus
1980-luvun puolivälissä sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmat olivat tiukan tarkastelun ja arvioinnin kohteena. Sairaanhoitajaliitto teki kannanoton ja opetussuunnitelmaehdotuksen vuonna 1986. Piiriyhdistykset järjestivät alueillaan keskustelutilaisuuksia ehdotuksen pohjalta. 1980-luvun lopulla Sairaanhoitajaliitto oli tyytymätön koulu-uudistuksen yhteydessä syntyneisiin sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön koulutussuunnitelmiin, koska se olisi halunnut sairaanhoitajakoulutuksen yliopistoon. Sairaanhoitajaliitto teki Tehylle aloitteen, että tutkittaisiin mahdollisuutta aloittaa kokeiluna sairaanhoitajakoulutus Helsingin ja Oulun yliopistossa lääketieteen tiedekunnassa. Yliopistot kuitenkin tyrmäsivät ehdotuksen. Sairaanhoitajaliitto otti kantaa sairaanhoitajakoulutuksen sisältöön julkaisemalla 1989 kirjan "Sairaanhoitajakoulutuksen pääaine ja sen looginen eteneminen opetussuunnitelmassa" (toimittaja Anneli Mölsä).

1990-luvun alussa sairaanhoitajakoulutus oli edelleen jatkuvassa muutosprosessissa. Useat eri tahot järjestivät aihetta koskevia seminaareja. Sairaanhoitajaliitto halusi vaikuttaa sairaanhoitajakoulutukseen ja vaati koulutuksen rakenteen ja oppisisältöjen tarkistamista erityisesti pääaineen osalta. Pääaineeksi haluttiin hoitotiede (nursing science). Osastonhoitajien koulutus päättyi vuonna 1994. Sen jälkeen erikoistumiskoulutus antoi erikoissairaanhoitajan pätevyyden, mutta ei enää osastonhoitajalta vaadittavaa pätevyyttä. Sairaanhoitajakoulutukseen liittyvät soveltuvuustestit ja aikuiskoulutus herättivät ristiriitaisia mielipiteitä. Suomen yliopistoilla oli haasteena hoitotyön asiantuntijakoulutuksen aloittaminen. Erikoistutkinnon suorittaneilla sairaanhoitajilla oli mahdollisuus suorittaa terveydenhuollon kandidaatin tutkinto. Yliopistollisen perustutkinnon suorittamisen jälkeen oli tieteellisessä jatkokoulutuksessa mahdollisuus suorittaa terveydenhuollon lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Vuodesta 1979 alkaen oli jo ollut hallinnon suuntautumisvaihtoehto, jossa pääaineena oli hoitotiede ja myöhemmin 1986 pääaineena myös hallinto. Vuodesta 1995 alkoi terveydenhuollon opettajan koulutusohjelma, jossa pääaineena oli hoitotiede.

Sairaanhoitajapäivät ja muut koulutustapahtumat
Sairaanhoitajapäivät olivat keskeinen valtakunnallinen tapahtuma, jonka merkitys koulutuksellisena ja ammatillisena kohtaamispaikkana oli ilmeinen. Päivien tavoitteena oli edistää hoitotyön ammatillista kehittämistä ja ajankohtaisten aiheiden käsittelyä. Sairaanhoitajapäivät järjestettiin Finlandia-talolla, ja osallistujamäärä kasvoi vuosittain. Vuonna 1990 osallistujamäärä nousi noin 2300 henkilöön, joista 450 oli opiskelijoita. Luentojen teemoja olivat erityisesti hoitotyön muutos, yksilövastuinen hoitotyö, laadunvarmistus sekä hoitotyön tietopohjan vahvistaminen. Sairaanhoitajaliiton taloustilanne vauhditti tapahtuman kehittämistä suunnitelmallisempaan suuntaan. Vuodesta 1989 alkaen ilmoitus- ja näyttelytilojen myyntisopimuksesta vastasi ulkopuolinen toimija, ja tapahtuman suunnitteluun osallistui työryhmä, johon kuului 20 henkilöä sekä liiton toimiston henkilökunta.

Muut opintopäivät ja kansainväliset seminaarit
Sairaanhoitajaliitto järjesti myös runsaasti muita opintopäiviä eri puolilla Suomea, erityisesti vuonna 1989. Teemat käsittelivät joko hoitotyön eri erikoisaloja tai hoitotyön kehittämiseen liittyviä ajankohtaisia aiheita. Esimerkkinä mainittakoon Kuolevan potilaan hoitotyö -opintopäivät, jossa luennot käsittelivät saattohoidon erityiskysymyksiä. Liitto panosti myös kansainväliseen osaamisen vaihtoon. Vuonna 1988 järjestettiin Hoitotyön tietoperusta -seminaari, jonka asiantuntijaluennoitsijana toimi Brooke P. Randell, DNS, RN, Kalifornian yliopistosta. Seminaariin osallistui 179 henkilöä, ja aiheina olivat muun muassa hoitotyön mallit. Vastaava seminaari järjestettiin myös vuonna 1990, ja silloinkin luennoitsijana oli yhdysvaltalainen asiantuntija. Suomessa järjestettiin lisäksi useita kansainvälisiä seminaareja ja työpajoja, joissa oli mukana ulkomaisia asiantuntijoita. Sairaanhoitajaliiton edustaja osallistui Medical Informatics Europe -kongressiin (MIE). Yhtenä erikoiskoulutuksena järjestettiin Suomessa kahden viikon englannin kielikurssi, johon osallistui viisi henkilöä ja opettajana toimi Yhdysvalloista kutsuttu kouluttaja.

Täydennyskoulutus ja alueelliset opintopäivät
Sairaanhoitajien täydennyskoulutusta järjestettiin yhteistyössä muun muassa Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen ja Varsinais-Suomen piiriyhdistyksen kanssa. Lisäksi piiriyhdistykset vastasivat omien alueidensa opintopäivien toteutuksesta.

Hoitotyön ammatillinen identiteetti ja asema

Sairaanhoitajaliitto osallistui WHO:n hoitotyöohjelmaan vuosina 1977–1983. Painopisteitä olivat hoitotyön tietoperustan kehittäminen, hoitotyön prosessi, omahoitajajärjestelmä sekä laadunvarmistus. Ohjelmassa pohdittiin myös terveyden käsitettä ja edistettiin terveydenhuollon kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Ohjelman päätyttyä painopisteiden teemojen kehittäminen jatkui Sairaanhoitajaliiton omana toimintana. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa hoitotyön alueella tapahtui kunnianhimoisia muutoksia. Sadat hoitotyössä ja erilaisissa asiantuntija-, opetus- ja johtamistehtävissä toimivat sairaanhoitajat tekivät Sairaanhoitajaliiton yhteisönä työtä, jolla kohotettiin suomalaisen sairaanhoidon ja terveydenhuollon tasoa merkittävästi. Liitto asetti 1990-luvun alussa tavoitteeksi, että liiton jäsenet toimivat vuoteen 2000 mennessä yksilövastuisen hoitotyön periaatteiden mukaisesti ja laadun parantamiseen sitoutuen. Liiton toimintojen keskeisiä teemoja olivat yksilövastuinen hoitotyö, laadunvarmistus, ATK:n käyttöönotto sekä potilaslähtöisyyden ja hoitotyön teoreettisen perustan vahvistaminen. Opettajien ja johtajien merkitystä hoitotyön kehittäjinä ja tukijoina pidettiin suurena.

ATK ja hoitotyön dokumentointi
Vuonna 1986 liittoon perustettu "ATK hoitotyössä" -työryhmä selvitti hoitotyön kirjaamiseen liittyviä haasteita. Ongelmia ilmeni erityisesti yhteisten kirjaamiskäytäntöjen, terminologian ja hoitoprosessin kuvaamisen osalta. Lisäksi teknologian käyttöönotto vaati resursseja ja koulutusta. Vuonna 1992 julkaistiin "Hoitotyön perussanasto", joka oli Sairaanhoitajaliiton ja Sairaalaliiton ATK-yhteistyöprojektin tulos. Sanasto tuki hoitotyön dokumentointia ja sen yhdenmukaistamista.

Yksilövastuinen hoitotyö
Yksilövastuinen hoitotyö nousi hoitotyön kehittämisen keskiöön 1980-luvun lopulla. Sen uranuurtaja oh Irina Karpov kuvaa yksilövastuisen hoitotyön toteuttamista ja sen merkitystä hoitotyölle artikkelissaan "Yksilövastuisen hoitotyön sisäistäminen – avain muutokseen" Hänen kirjoittamansa artikkeli löytyy Sairaanhoitajalehdestä 1/88. Malli painotti potilaan aktiivista osallistumista, hoidon jatkuvuutta ja hoitajan vastuun vahvistamista. Vuonna 1989 Kyllikki Pohjalan muistorahaston stipendit myönnettiin yksilövastuista hoitotyötä kehittäneelle ryhmälle: esh Leena Koponen, esh Tuulikki Niemelä, oh Irina Karpov ja yh Karin Långstedt, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan os. 4. sisätautien klinikasta. He jakoivat asiaan perehtymistään ja osaamistaan lukuisissa koulutustilaisuuksissa ja työryhmissä. Vuonna 1992 yksilövastuisen hoitotyön edistäminen siirtyi piiriyhdistysten verkoston tehtäväksi. Ne järjestivät aiheesta koulutuksia ja seminaareja sekä opintokäyntejä työyksiköihin, joissa menetelmä oli käytössä.

Laadunvarmistus osana hoitotyötä

Laadunvarmistus oli kuuma aihe työelämässä 1980-luvun lopulla. Silloin myös terveydenhuollossa heräsi uudenlainen kiinnostus hoitotyön laatuun ja sen merkitykseen hoito- ja potilastyölle. Sairaanhoitajaliitto oli aktiivinen laatutyön edistäjä. Laadunvarmistukseen liittyvät koulutukset ja luennot olivat erittäin suosittuja. Esimerkiksi 1988 Sairaanhoitajalehdessä esiteltiin laadunvarmennusohjelma polikliinisessä hoitotyössä.

Vuonna 1992 laadunvarmistuksen edistäminen siirtyi piiriyhdistysten tukiverkoston tehtäväksi. Samana vuonna Sairaanhoitajaliitto liittyi eurooppalaiseen laadunvarmistusverkostoon (EuroQual), mikä vahvisti kansainvälistä yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen jakamista.

Sairaanhoitajaliitto edisti monia kansallisia ja kansainvälisiä kehittämisohjelmia.

Vuonna 1986 käynnistynyt Terveyttä kaikille vuoteen 2000-ohjelma antoi haasteen hoitotyölle, sen tutkimukselle, sairaanhoitajakoulutukselle ja hoitotyön johtamiselle. TK-2000 ohjelma oli WHO:n käynnistämä kehitysohjelma, jolla pyrittiin parantamaan maailman kansojen terveyttä ja erityisesti vähentämään kansojen ja väestöryhmien välisiä suuria terveyseroja. Terveyttä pidetään yksilön toimintakyvyn ja edellytysten tasapainoiseen elämään sekä yhteiskunnan voimavarana ja kehityksen edellytyksenä. (Lähde: Artikkeli Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1/1988, kirjoittaja Tapani Melkas, sosiaali- ja terveysministeriön virkamies).

Vuonna 1987 TK-2000 ohjelman, Suomen terveyspolitiikan pitkän aikavälin tavoite- ja toimintaohjelman eteen tehtiin Sairaanhoitajaliitossa paljon töitä. Piiriyhdistysten tilaisuuksissa ja kansainvälisen sairaanhoitaja päivän tapahtumissa keskusteltiin teeman sisällöistä. Sairaanhoitajaliitossa hoitotyön asiantuntijatoimikunta asetettiin 1987 valmistelemaan TK-2000-ohjelman mukaisesti liiton suunnitelmaa hoitotyön käytännön, johtamisen ja tutkimuksen kehittämiseksi sekä mm. keskiasteen koulu-uudistusta ja kannanottoa osastonhoitajakoulutukseen.

1990-luvun alussa tutkimus- ja kehittämistyön lisäämiseen panostettiin. Sitä tukivat mm. artikkelit Sairaanhoitajalehdessä ja osallistuminen WENR:in toimintaan (WENR on lyhenne nimestä Work Group of European Nurse Researchers. Se on siis eurooppalaisten hoitotieteen tutkijoiden työryhmä). Maija Sorvettula oli Suomen ja Sairaanhoitajaliiton edustajana ryhmässä.

Hoitotyön teoriat ja arvopohja

Kehittämistyössä hyödynnettiin useita teoreettisia malleja, kuten Royn adaptaatiomalli, Rogersin ja Parsen teoriat, Roper-Logan-Tierney -malli sekä Yura-Walshin inhimillisten tarpeiden malli. Tarkastelun kohteena olivat myös sairaanhoitajan ammatti-identiteetti, empatia, hoidon estetiikka, hoitajan kädentaidot ja sairaanhoitajan arvot. Myös potilaan oikeus olla persoona, vanhusten hoidon uudet lähestymistavat ja hoitotyön inhimillisyys nousivat esille.

Hoitotyön johtaminen ja hallinto
Hoitotyön johtaminen nousi kehittämiskohteena ensimmäistä kertaa virallisesti esiin Sairaanhoitajaliiton vuoden 1993 tavoiteasiakirjassa "Sairaanhoitajaliiton tavoiteasiakirja vuoteen 2010". Johtaminen ymmärrettiin osaksi laadukasta ja vaikuttavaa hoitotyötä.

Uusia haasteita ja toimintatapoja
AIDS-epidemia yleistyi 1986 alkaen ja aiheutti hoitotyölle uudenlaisen haasteen. Suomeen perustettiin AIDS-tukikeskuksia tarjoamaan tietoa ja tukemaan sairastuneita. Sairaanhoitajia toimi vapaaehtoistyössä sekä tukikeskuksissa, että auttavassa puhelinpalvelussa. Vapaaehtoistyön merkitys korostui resurssien niukkuuden vuoksi.

Terhokodin avaaminen Helsingissä syyskuussa 1988 oli merkittävä askel saattohoidon kehityksessä. Terhokodin toimintatapa näytti aivan uuden tavan toteuttaa saattohoitoa Suomessa.

Sairaanhoitajaliiton hoitotyön asiantuntijatoimikunnat ja -työryhmät 1987–1994

1986

• ATK hoitotyössä -työryhmä
  Pohti hoitotyön kirjaamisen haasteita ja ATK:n vaikutuksia hoitotyöhön.

1987

• Hoitotyön asiantuntijatoimikunta
  Valmisteli TK/2000-ohjelmaan liittyvän liiton suunnitelman hoitotyön käytännön, johtamisen ja tutkimuksen kehittämiseksi. Käsitteli myös keskiasteen koulutusuudistusta ja otti kantaa osastonhoitajakoulutukseen.
• Sairaanhoitajapäivien työryhmä
• Näyttelytyöryhmä
• Opinto- ja koulutustyöryhmä
• Opintoaputyöryhmä
  Ryhmä käsitteli opinto- ja tutkimusapurahahakemukset.

1989

• Kansainvälisen sairaanhoitaja päivän työryhmä
  Valmisteli ICN:n teeman mukaisen suomenkielisen materiaalin jaettavaksi piiriyhdistyksille.

1990

• Työvoimapoliittinen työryhmä
  Suunnitteli keinoja työvoimatilanteen parantamiseksi.
• Ammattikielenhuolto-työryhmä
  Seurasi hoitotyön käsitteiden käyttöä ja pyrki vakiinnuttamaan vieraskieliset termit suomen kieleen.
• Historiankirjoituksen työryhmä
  Liiton oman kirjoitetun historian puuttuminen huomioitiin vuonna 1986. Silloin aloitettiin sen ja samalla hoitotyön historian kirjoittamisen valmistelut. Vuonna 1989 sovittiin yhteistyöstä Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen kanssa. 1990 liitto asetti Historiankirjoituksen työryhmän valmistelemaan suomalaisen hoitotyön ja Sairaanhoitajaliiton historian kirjoittamista. Arvovaltaisen työryhmän puheenjohtajana oli Toini Nousiainen ja varapuheenjohtajana Aila Jokinen sekä muina jäseninä Mona Donner, Anita Hannusas, Kerttu Helme, Ingrid Hämelin, Inkeri Kallela, Kirsti Karttunen, Ilta Valkonen, Märta Westman, Helvi Willman ja Maija Sorvettula. Historian kirjoittamisen vastuuhenkilönä ja kirjoittajana oli Maija Sorvettula, joka toimi Sairaanhoidon tutkimuslaitoksen toiminnanjohtajana. Vuonna 1992 pohdittiin myös Sairaanhoitajaliiton oman arkiston perustamista. Sen todettiin tulevan kalliiksi ja päätettiin jatkaa Toimihenkilöarkiston, THA:n käyttöä. Historian kirjoituksen tavoitteeksi asetettiin, että kirja valmistuisi vuonna 1995. Johdatus suomalaisen hoitotyön historiaan kirja julkaistiin lopulta vuonna 1989.

1991

• Opiskelijatyöryhmä
  Laati suunnitelman opiskelijatoiminnalle.
• PR-materiaalin suunnittelutyöryhmä
  Suunnitteli liiton esitteen ja muuta tiedotusmateriaalia.
• Yksilövastuisen hoitotyön tukiverkosto
• Eettisten asioiden valmistelutyöryhmä
  Aloitti eettisten ohjeiden uudistamistyön. 1992 työryhmän esitys lähetettiin lausunnoille piireihin. Vuonna 1994 ohjeiden valmisteluun tuli mukaan etiikan asiantuntijoita mm. Hertta Kalkas, Ritva Raatikainen ja Martti Lindqvist. Sairaanhoitajaliiton valtuusto hyväksyi Sairaanhoitajan eettiset ohjeet vuonna 1996.

1992

• Sairaanhoitajaliiton tavoiteasiakirja vuoteen 2010 työryhmä
• Hoitotyön laatuverkosto
  Tavoitteena edistää väestön saaman hoitotyön laatua.
  → Liitto liittyi myös eurooppalaiseen EuroQuan-laatuverkostoon.
  → Mukana 93 jäsentä, jotka maksoivat erillisen jäsenmaksun, 50 mk.
• Piiriyhdistysten laadunvarmistuksen tukihenkilöryhmä
  Toiminta jatkui, ja ensimmäinen laatuvaatimustyö valmistui.
• STAKESin Laatuneuvosto
  STAKESin vetämässä työryhmässä oli liiton edustaja mukana.

1994

• Yrittäjäsairaanhoitajien verkosto
  Verkoston perustamisessa 1994 oli mukana n. 100 jäsentä. Ensimmäiset sairaanhoitajayrittäjät ja itsenäiset ammatinharjoittajat olivat aloittaneet toimintansa 1980-luvun loppupuolella. He pystyivät liittymään Sairaanhoitajaliiton yrittäjäjäseniksi vuodesta1988 alkaen. Vuonna 1992 Yrittäjäsairaanhoitajilla oli ensimmäinen oma sessio Sairaanhoitajapäivillä. Silloin liitolla oli 54 yrittäjäsairaanhoitajajäsentä. Omat tilaisuudet Sairaanhoitajapäivillä jatkuivat verkoston perustamisen jälkeen. Yrittäjäsairaanhoitajan laatuvaatimukset valmistuivat vuonna 1994 ja Sairaanhoitajaliiton julkaisemana kirja sairaanhoitajan yrittäjyydestä 1995.
• Päihdehuollon sairaanhoitajien verkosto
  Itseohjautuva ryhmä teki yhteistyö A-klinikkasäätiön kanssa. Se järjesti koulutuspäivät ja info-pisteen Sairaanhoitajapäiville.
• Ammattikielenhuolto-työryhmä
  Hoitotyön terminologiatyö jatkui.
• Urakehitystyöryhmä
  Tavoitteena oli sairaanhoitajan asiantuntemuksen vahvistaminen ammattiuran eri vaiheissa.
• Oppisopimuskoulutusta koskeva osastonhoitaja koulutustyöryhmä Tehyssä
  Liitolla oli oma asiantuntija ryhmässä, joka laati kannanottoja. Niissä todettiin mm. että oppisopimus ei sovi sairaanhoitajakoulutukseen.
• Hoitotyön johtamisen verkosto
• Terveydenhuollon priorisointia suunnitteleva työryhmä
  STAKESin vetämässä työryhmässä oli liiton edustaja mukana.

Yhteistyö Tehyn ja muiden läheisten alan toimijoiden kanssa

Tehy yhteistyö
Koko kauden ajan yhteistyö Tehyn kanssa oli tiivistä. Tehy järjesti yhteistyöjärjestöille neuvottelupäiviä, puheenjohtajien tapaamisia ja seminaareja ajankohtaisista aiheista. Sairaanhoitajaliitto antoi Tehylle lausuntoja sairaanhoitajia koskevista teemoista esim. sairaanhoitajien, erikoissairaanhoitajien ja osastonhoitajien mallitoimenkuvista. Sairaanhoitajaliitto antoi esitykset henkilöstörakenteesta, sairaanhoitajien täydennyskoulutuksesta ja terveyskasvatusyhdyshenkilöstä. Tehy piti yllä Sairaanhoitajaliiton jäsenrekisteriä, hoiti liiton raha- ja talousasioita sekä osallistui Sairaanhoitajapäivien ja liiton kokousten käytännön järjestelyihin. Tehyn palveluiden laajuuteen ei Sairaanhoitajaliitossa oltu täysin tyytyväisiä. Erityisesti Tehyn maksama jäsenmaksupalaute koettiin riittämättömänä. Tehyn puheenjohtaja Aila Jokisen ja yhteistyöjärjestöjen puheenjohtajain keskustelu marraskuussa 1987 tuotti tulosta ja Tehy päätti maksaa kaikille yhteistyöjärjestöille lisätoiminta-avustuksen vuonna 1988. Vuonna 1989 heräsi Sairaanhoitajaliitossa halu organisoida liitossa toimivien erikoisalojen jaostotoiminta osaksi Tehyn yhteistoimintaa. Tehy kuitenkin vastusti tätä vedoten olemassa oleviin ammattiosastojen jaostoihin, eikä halunnut kilpailijoita niiden rinnalle. Jaostot lakkautettiin, ja erikoisalojen toiminta siirrettiin osaksi Sairaanhoitajaliiton ja paikallisyhdistysten toimintaa.

Syyskuussa 1992 koettiin melkoinen yllätys, kun vuonna 1956 perustettu keskusjärjestö TVK teki konkurssin. Konkurssin jälkeen Tehy ja suurin osa TVK:n liitoista siirtyivät keskusjärjestö STTK:hon. Tämän osion lopussa on linkki Toimihenkilöliikkeen museon artikkeliin TVK:n konkurssista.

Muita yhteistyökumppaneita
Sairaanhoitajaliitto osallistui useiden järjestöjen tapahtumiin ja seminaareihin, mutta tiiviimmin tehtiin yhteistyötä läheisten kumppanien kanssa. Erityisesti Sairaanhoitajien koulutussäätiön, SHKS:n kanssa toiminta oli jatkuvaa ja säännöllistä. Sen hallituksessa oli useita Sairaanhoitajaliiton edustajia. SHKS:n kanssa pohdittiin jopa yhteistyön laajentamista myös kansainvälisisiin asioihin.

Yhteistyö Sairaanhoidon Tutkimuslaitoksen kannatusyhdistyksen, SHTK kanssa monipuolistui. Vuonna 1985 Sairaanhoitajaliitto ja Sairaanhoidon Tutkimuslaitos laativat modernia hoitotyötä ja sen johtamista käsittelevän täydennyskoulutusohjelman. Kurssin pituus oli noin kaksi viikkoa ja lisäksi kolmen päivän jatkokurssi. Kurssille osallistui 25 henkilöä. Vuoden 1986 kurssilla osallistujina oli 16 sairaanhoitajaa. Lääkintöhallitus hyväksyi ohjelman kansanterveyslain mukaiseksi täydennyskoulutukseksi. Koulutus sai osallistujiltakin erittäin positiivisen palautteen, mutta sitä ei kuitenkaan jatkettu pidempään. SHTK muutti vuonna 1988 Sairaanhoitajaliiton tiloihin Töölöntullinkadulle. Liitto maksoi tilavuokran, puhelinkulut ja myönsi yhdistykselle rahallista toiminta-avustusta. Yhteistyön kiinteyttämiseksi henkilöjäseniä kannustettiin liittymään Tutkimuslaitoksen jäseniksi. Liiton puheenjohtaja Tuula Öhmanista tuli SHTK:n johtokunnan puheenjohtaja 1988. Yhteistyö Sairaanhoitajaliiton historian kirjoituksesta käynnistyi 1989 ja 1990 SHTK osallistui Sairaanhoitajaliiton edustajana WHO:n koordinoimaan Armenia projektiin.

Lääkäriliitto kutsui osallistujat 1992 laajaan yhteistyötapaamisen. Sairaanhoitajaliiton lisäksi siinä oli mukana viranomaisedustajia ja useita työryhmiä mm. yliopistoista, sairaanhoitopiireistä, lääkäri- ja hoitajayhdistyksistä. Vuonna 1993 Lääkäriliitto kutsui Sairaanhoitajaliiton keskustelemaan yksilövastuisesta hoitotyöstä, laadun varmistuksesta ja sairaanhoitajakoulutuksen tasoista sekä liiton tavoitteista niiden edistämiseksi.

Organisaation kehittäminen ja resurssit

Sääntömuutoksia
Kauden aikana Sairaanhoitajaliitossa tehtiin useita sääntömuutoksia ja merkittäviä päätöksiä, jotka koskivat liiton päättäviä elimiä, kokouksia, kokousedustajia sekä jäsenyyttä. Sairaanhoidon opettajille myönnettiin oikeus liittyä piiriyhdistysten jäseniksi. Vuonna 1986 liiton sääntöihin lisättiin muutos, jonka mukaan liitolle voidaan valita kunniapuheenjohtaja. Kunniapuheenjohtajia voi olla vain yksi henkilö kerrallaan. Samana vuonna Toini Nousiainen valittiin kunniapuheenjohtajaksi. Hänen kunniakseen paljastettiin syyskuussa 1986 muotokuva, jonka on maalannut taiteilija Pirkko Lepistö. Liitolla oli useita kunniajäseniä, jotka ovat ansiokkaasti työskennelleet liiton tarkoitusperien mukaisesti. Vuonna 1989 liiton edellinen puheenjohtaja Aila Jokinen nimettiin Suomen Sairaanhoitajaliiton kunniajäseneksi.

Vuonna 1988 tehtiin useita sääntömuutoksia: Liiton kokoukset siirrettiin pidettäviksi touko–kesäkuussa ja piiriyhdistysten varsinaiset kokoukset helmi–maaliskuussa. Jäseniksi saivat liittyä myös terveydenhoitajaopiskelijat. Valmistuneille jäsenille päätettiin antaa jäsenmerkki maksutta.

Vuonna 1992 tehtiin merkittäviä sääntöuudistuksia, jotka tulivat voimaan vuonna 1994:

• • Liiton kokous pidettäväksi elo–syyskuussa.
  • Liitolle valitaan ensimmäinen varapuheenjohtaja.
  • Liiton puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja piiriyhdistysten liittokokousedustajat valitaan neljäksi vuodeksi.
  • Piiriyhdistysten edustajien määrä liiton kokouksessa määräytyy suhteessa jäsenmäärään: yksi edustaja alkavaa tuhatta jäsentä kohden.
  • Piiriyhdistysten jäseniksi voivat liittyä myös sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja- ja kätilöopiskelijat. Opiskelijajäsenyys on maksuton.

Vaikka kokousedustajat toivoivat, että kaikilla piiriyhdistyksillä olisi edustajia keskushallituksessa, hallituksen koko päätettiin pitää ennallaan. Liiton sääntömuutosten ohella tehtiin aina päivityksiä myös piiriyhdistysten mallisääntöihin. Vuonna 1994 jäsenmerkkisääntöön tuli päivitykset, että kadonneen merkin tilalle voi ostaa uuden ja merkin käyttöoikeus päättyy jäsenyyden päättyessä.

Opinto- ja tutkimusapurahat 1986–1994
Sairaanhoitajaliiton jäsenilleen myöntämät opinto- ja tutkimusapurahat ovat merkittävä jäsenetu. 1986 opintorahaston sääntöjä tarkennettiin, niin että apurahoja voidaan myöntää tutkimus- ja kehittämistyöhön, koulutukseen, erityiskursseihin, kongresseihin, konferensseihin, opintomatkoihin, julkaisutoimintaan sekä käännöspalkkioihin. Vuonna 1986 opintoapurahojen hakijamäärä kaksinkertaistui edelliseen vuoteen verrattuna. Opintoapurahojen kysyntä jatkoi kasvuaan vuonna 1988, jolloin apurahoja jaettiin yhteensä 161 hakijalle. Lisäksi Kyllikki Pohjalan muistorahaston apuraha myönnettiin kolmelle hakijalle, ja ICN:n 3M-tunnustusapuraha annettiin Maija Sorvettulalle.

Vuonna 1987 Sairaanhoitajaliitolle perustettiin oma tutkimusrahasto liiton toiminnan tarkoitusta tukevaan tutkimukseen tai muuhun tutkimustoimintaa edistävään tarkoitukseen. Sen pääomaksi asetettiin 500 000 markkaa (2024 arvo n. 186 000 euroa). Vuonna 1990 saatiin Helga ja Ragnhild Lindbergin merkittävä, noin miljoonan markan testamenttilahjoitus (2024 arvo n. 315 000 €), joka oli suunnattu erityisesti ruotsinkielisten jäsenten jatko-opintojen tukemiseen. Lindbergien nimeä kantava rahasto tuli käyttöön vuonna 1993. Saman vuoden aikana apurahoja jaettiin opintorahastosta, Kyllikki Pohjalan muistorahastosta sekä Helga ja Ragnhild Lindbergin rahastosta yhteensä noin 350 000 mk (v. 2024 arvo n. 110 000 €).

Vuonna 1994 opintorahaston pääomaa kasvatettiin kahdella testamenttilahjoituksella, yhteensä noin 500 000 mk:lla ( 2024 arvo n. 143 000 euroa). Samana vuonna päätettiin luopua oppilaitoksille jaettavasta apurahasta, sillä erikoistumiskoulutuksen päättyminen vuonna 1995 teki tämän tukimuodon tarpeettomaksi. Piiriyhdistyksillä oli edelleen mahdollisuus myöntää omia opiskelijastipendejä.

Liiton kokoukset olivat välillä mutkikkaita ja asiat isoja
Liittokokous pidettiin kerran vuodessa ja siinä käsiteltiin liiton sekä toiminta- ja taloussuunnitelma että toimintakertomus. 1987 toiminnan suunnitelmallisuuden lisäämiseksi alettiin laatimaan toimintasuunnitelma kahdeksi vuodeksi. Myöhemmin toimintasuunnitelma laajennettiin koskemaan useampia vuosia, ensiksi vuosiksi 1991–1995 ja sen jälkeen liiton toimintasuunnitelmana toimi Tavoiteasiakirja vuoteen 2000 -julkaisu. Vuonna 1993 Keskushallituksen asettama työryhmän valmisteli vielä pitkäjänteisemmän suunnitelman Tavoiteasiakirja vuoteen 2010.

Suomen talous oli erittäin suurissa vaikeuksissa 1990-luvun alussa. Se heijastui myös liiton talouteen. Tehyn perustamisen jälkeen Tehystä saatu jäsenmaksupalaute oli iso osa liiton budjettia, mutta se koettiin riittämättömänä ja suhteessa muihin Tehyn jäsenjärjestöihin epäoikeudenmukaisenakin. Vuosien 1992–1993 aikana liiton sijoitusten tuotot laskivat. Liiton omistamien kiinteistöjen Asemamiehenkatu 2:ssa ja Punkaharjun lomaosakkeiden vuokratuotot ja Tehyn jäsenmaksupalaute pienenivät. Niiden lisäksi markan heikentyneen valuuttakurssin vuoksi kansainvälisten järjestöjen jäsenmaksut nousivat ja nostivat liiton kuluja merkittävästi.

Liittokokouksessa 1992 budjettisuunnittelu aiheutti runsaasti keskustelua ja eripuraa sekä toisistaan poikkeavia näkemyksiä liiton tulevaisuudesta. Piiriyhdistykset esittivät säännöllisesti liiton kokouksen käsiteltäväksi muutamia aloitteita. Vuonna 1992 käsiteltävänä oli kolme mahdollisilta vaikutuksiltaan suurta aloitetta.

1. Etelä-Hämeen piiriyhdistys esitti Sairaanhoitajaliiton itsenäistä asemaa myös edunvalvontaan. Talouden turvaajana toimisivat jäsenmaksut. Keskushallituksen vastaus esitykseen oli, että Sairaanhoitajaliitto valmistautuu Tehyn 1993 liittokokoukseen, muodostamalla poliittisesti sitoutumattomia vaaliliittoja ja vaalirenkaita. Näin tavoitellaan aktiivisten Sairaanhoitajaliiton jäsenten saamista Tehyn toimintaan ja yhteistyöhön muiden yhteistyöjärjestöjen kanssa.

2. Pohjois-Pohjanmaan piiriyhdistys esitti toiminnanjohtajan toimen muuttamista päätoimiseksi puheenjohtajuudeksi. Keskushallituksen vastaus oli, että tehtäviä ei voida muuttaa, mutta puheenjohtajan tehtävä voitaisiin muuttaa v. 1992 puolipäiväiseksi. Kokous lopulta päätyi siihen, että puheenjohtaja on edelleen luottamustoiminen ja jos liiton vakansseja vapautuu, tulee niistä tehdä kriittinen arviointi.

3. Pohjois-Hämeen piiriyhdistys esitti, että keskushallitus korvataan piiriyhdistysten puheenjohtajien neuvostolla. Keskushallituksen vastaus oli, että muutos ei ole tarkoituksenmukainen, koska kokouskulut kasvaisivat kaksinkertaisiksi.

Kokouksessa jouduttiin pohtimaan isoja muutoksia mm. jäsenmaksuihin. Tätä ennen esim. vuonna 1990 sairaanhoitajajäsenten jäsenmaksu vuodessa oli 350 mk (2024 arvo n. 110 €) ja yrittäjien 450 mk (2024 arvo n. 140 €). Jäsenmaksusta olivat vapautettuja Tehyn ammattiosastojen Sairaanhoitajaliiton jäsenet, koska Tehy maksoi heistä jäsenmaksupalautteen. Maksuton jäsenyys koski kunniapuheenjohtajaa ja kunniajäseniä, eläkkeellä olevia, erikois- ja jatkokoulutuksessa olevia, asevelvollisuutta suorittavia ja pysyvästi ulkomailla olevia jäseniä. Opiskelijajäsenillä ei ollut jäsenmaksua, koska opiskelijoina he olivat Tehyn jäseniä ja liittyivät vasta valmistuttuaan oman ammattiliiton jäseniksi. Kokous pohti jo jäsenmaksun käyttöönottoa myös Tehyn sairaanhoitajajäsenille, eläkeläisille ja opiskelijoille sekä liiton sairaanhoitajajäsenten ja yrittäjien jäsenmaksun korottamista. Vain kunniapuheenjohtaja ja kunniajäsenet olisivat vapautettuja jäsenmaksusta. Lopulta löytyi kuitenkin sellainen ratkaisu, ettei jäsenmaksuihin tarvittu muutoksia. Sairaanhoitajaliitto oli maksanut Tehy lehden ja kalenterin omille jäsenilleen. Niiden tilaamisen loputtamisella saatiin riittävä säästö aikaan. Heikentyneen taloustilanteen vuoksi myös liiton sisäiseen työnjakoon, erityisesti keskushallituksen työskentelyyn ja puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan toimenkuviin vaadittiin selkeytystä.

Sairaanhoitajien työttömyyden takia Tehyn jäsenmaksupalaute yhteisistä jäsenistä näytti edelleen alenevan. Siksi Sairaanhoitajaliiton kokous 1993 joutui kuitenkin ottamaan käyttöön jo edellisenä vuonna pohdinnassa olleet jäsenmaksujen korotukset. Maksun korottamista perusteltiin jäsenistölle, kertomalla mihin jäsenmaksua käytettiin: Sairaanhoitaja-lehden julkaisemiseen, piiriyhdistysten toiminnan tukemiseen, jäsenistön ammattitaidon kehittämiseen ja kansainvälisiin jäsenmaksuihin. Alkuperäisessä päätöksessä 1993 tehyläisille ja ei-tehyläisille oli sovittu erilaiset maksut. Se päätös jouduttiin perumaan, koska lain mukaan samanlaisille jäsenille ei voi määrätä erilaisia maksuja, ts. tehyläisille ja ei-tehyläisille piti olla saman suuruinen maksu. Hallituksen esitys maksuista jäi lopulta voimaan ja maksut vuonna 1994 olivat: sairaanhoitajajäsenet maksavat 120 mk (2024 arvo n. 34 €), opiskelijat 50 mk (2024 arvo n. 14 €) ja yrittäjät 500 mk (2024 arvo n.144 €).

Tämän kaiken jälkeen vuoden 1994 tilinpäätös oli ylijäämäinen. Ylijäämä käytettiin tuplaamalla piiriyhdistyksille maksettava jäsenmaksupalaute.

Liiton hallinto uudistui ja palkattiin työntekijöitä

Tuula Öhman oli liiton puheenjohtajana huhtikuusta 1986 syksyyn 1994. Keskushallituksen keskuudestaan valitsemana varapuheenjohtajana oli Marjaana Pelkonen vuosina 1986 -1994.

Tehyn perustamisen jälkeen palkattiin liittoon ensimmäinen palkallinen työntekijä vuonna 1986. Toiminnanjohtaja Helena Majanen aloitti työt maaliskuussa 1986. Koska liiton toiminta laajeni nopeasti, palkattiin elokuussa 1987 Kirsi-Marja Koskinen toimistosihteeriksi. Vuoden alussa 1990 aloittivat työnsä Sairaanhoitajalehden päätoimittaja Kaarina Wilskman ja toimistosihteeri Taina Ruisniemi. Toimistotilana oli Tehystä vuonna 1986 vuokrattu huone. Liitossa toimi useita työryhmiä ja verkostoja, joiden koordinointiin henkilöstö osallistui. Jäsenyyteen liittyvät tehtävät mm. liittomaksun periminen vuodesta 1994 alkaen osoittautuivat paljon aikaa vieviksi tehtäviksi ja sihteerityöhön palkattiin aputyövoimaa.

Syksyn 1994 kokouksessa Tuula Öhman luopui puheenjohtajuudesta. Anneli Malmi valittiin liiton puolipäiväiseksi puheenjohtajaksi kaudelle 1994-1998. Varapuheenjohtajan valinta oli siirtynyt valtuustolle ja valinnasta tulikin jännittävä, kun valitsijaäänet menivät tasan kahden ehdokkaan Katriina Laaksosen ja Marianne Falckin kesken. Valinta jouduttiin tekemään arpomalla ja Katriina Laaksosesta tuli varapuheenjohtaja vuoteen 1998 saakka. Varapuheenjohtajalle varattiin budjettiin määräraha.

Samassa kokouksessa juhlallisin menoin vihittiin liiton lippu käyttöön. Lipun on suunnitellut Irkka Järvenpää. Lippua säilytetään Sairaanhoitajaliiton toimistolla, mutta sen käyttö on jäänyt hyvin vähäiseksi.

Sairaanhoitajaliiton tilaamana Taloustutkimus Oy teki syksyllä 1993 liiton jäsenille kyselyn, josta kävi ilmi mitkä tekijät ovat sairaanhoitajille tärkeimpiä omassa työssään. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskeva laki hyväksyttiin 1994, 559/94. Sairaanhoitajaliitto oli antanut lausunnon lain valmisteluun. Tupakan epäterveellisyys oli ajan teema. Liiton tilaisuudet päätettiin pitää tupakattomina. Liitto julisti haastekampanjan tupakoinnin vastustamistyöhön hoitotyön järjestöille ja Lääkäriliitolle. Vain Lääkäriliitto vastasi ja kertoi kirjeitse omat suunnitelmansa asiasta.

Kansainväliset kontaktit ja yhteistyö

Hyvät kansainväliset yhteydet ja jo vuosien kuluessa vakiintunut yhteistyö ja -suhteet säilyivät Tehyn perustamisen jälkeen Sairaanhoitajaliitolla sen omana toimintana. Vuoden 1993 aikana Suomen taloustilanteen ja markan huonon kurssin vuoksi kansainvälisten jäsenmaksujen osuus kasvoi ennakoitua suuremmaksi.

Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton, ICN:n (International Council of Nurses) kanssa tehtävässä yhteistyössä tapahtui paljon tämän kauden aikana. Vuodesta 1986 alkaen alettiin viettämään ICN:n teeman, ohjeiden ja englanninkielisen materiaalin mukaisesti Kansainvälistä sairaanhoitaja päivää. Päivä on Florence Nightingalen syntymäpäivä, 12.5. Suomessa päivän järkestelyvastuu oli piiriyhdistyksissä. Aluksi muutama piiriyhdistys järjesti päivän aikana tapahtumia alueellaan, mutta vähitellen toiminta laajeni lähes kaikkiin piiriyhdistyksiin. Tehy-lehdessä esiteltiin päivän viettämistä. Kun vuoden 1994 teemana oli Terveet perheet - terve kansakunta, päivän toteutettiin yhteistyössä Terveydenhoitaja- ja Kätilöliiton kanssa. Sairaanhoitajaliitto lähetti säännöllisesti ICN:n järjestämiin konferensseihin virallisen kokousdelegaation ja sen lisäksi suomalaisia sairaanhoitajia oli osallistujina konferenssin luennoilla ja posteriesityksissä.

Vuoden 1988 ICN konferenssiin valmistui video "Hoitotyön suunta". ICN järjesti saman vuoden aikana kaksi työkokousta. Ensimmäinen niistä pidettiin Suomessa ja se käsitteli laadunvarmistusta ja siinä asiantuntijaluennoitsijana oli Dr. Alison Kitson. Toinen Genevessä pidetty työkokous koski vuonna 1985 aloitettua ICN:n sairaanhoitajan ammatin sääntelyyn liittyvää projektia Regulation of Nursing. Siihen osallistui kaksi Sairaanhoitajaliiton edustajaa. Vuoden 1990 ammatin sääntelyä koskeva kokous pidettiin Helsingissä. USA:lainen professori Margretta Madden Styles oli luennoitsijana ja samalla julkaistiin hänen suomeksi käännetty kirjansa " Hoitotyön uudet mahdollisuudet".

Vuonna 1993 ICN kongressi pidettiin Espanjassa. Sairaanhoitajaliitto jakoi konferenssiin osallistumisapurahoja 37 jäsenelle. WENR oli Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton ICN:n kansallisten sairaanhoitajajärjestöjen muodostama sairaanhoitajatutkijoiden yhteistyöryhmä. Suomea yhteistyöryhmässä edustivat Suomen sairaanhoitajaliitto ja Sairaanhoidon tutkimuslaitos. Maija Sorvettula oli vuodesta 1984 alkaen WENR:in johtoryhmän jäsenenä. 1988 WENR edustajaksi Suomesta valittiin Päivi Åstedt-Kurki.

PSY (Pohjoismainen Sairaanhoitajajärjestöjen Yhteistyöelin) yhteistyö jatkui tuttuun tapaan. Kokoukset ja konferenssit pidettiin vuorollaan eri Pohjoismaissa. Vuoden 1987 PSY:n kokous pidettiin Suomessa, Haikon kartanossa. Konferenssin teemana oli laadunvarmistus. Se onnistui erittäin hyvin ja Suomessa tehty hoitotyön kehittäminen herätti kiinnostusta. Vuoden 1988 kokous ja palkka- ja työsuhdeasioita käsittelevä konferenssi pidettiin Tanskassa, Kööpenhaminassa. Konferenssi oli samalla kunnianosoitus kunniapuheenjohtajaToini Nousiaisen upealle uralle myös PSY:n toiminnassa. Kokouksessa valittiin Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Tuula Öhman PSY:n hallituksen varsinaiseksi jäseneksi.

Vuonna 1991 Sairaanhoitajaliitto aloitti yhteistyön Viron sairaanhoitajaliiton kanssa. Se oli toivonut Suomesta apua sairaanhoitajakoulutukseen ja laadunvarmistukseen liittyen. Liitto lähetti Viroon oppikirjoja ja hoitotyössä käytettäviä materiaaleja sekä Sairaanhoitajalehtiä. Yhteistyö laajeni vuonna 1993 myös PSY:n yhteistyöksi Viron, Latvian ja Liettuan sairaanhoitajaliittojen kanssa. Silloin konferenssi pidettiin Latviassa, Riikassa. Tuula Öhman jatkoi PSY:n hallituksessa ja hänen varahenkilönä Suomesta oli Marianne Falck. Sairaanhoitajaliiton tuki PSY:n julkaisemalle Vård i Norden lehdelle lopetettiin, koska markkinoinnista huolimatta suomalaisten kiinnostus lehteä kohtaan ei kasvanut.

WHO:n Euroopan alueen ensimmäinen Eurooppalainen hoitotyön konferenssi - Nursing vuonna 2000, pidettiin Wienissä kesäkuussa 1988. Sairaanhoitajaliitto osallistui siihen kolmella posteriesityksellä: Yksilö- ja väestövastuinen hoitotyö, Hoitotyön laadunvarmistus ja Sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelma Vuonna 1990 Sairaanhoitajaliitto osallistui WHO-projektiin Armeniassa. Liiton edustajana oli Sairaanhoidon Tutkimuslaitoksen kannatusyhdistys, SHTK.

Sairaanhoitajaliiton muu kansainvälinen yhteistyö
Vuonna 1988 Sairaanhoitajaliitto järjesti opintokäynnin USA:han Beth Israel -sairaalaan Bostoniin. Sairaala toimi yksilövastuisen hoitotyön mukaisesti. Matkalle osallistuneet 17 liiton jäsentä eri puolilta Suomea saivat valmiuksia toimia suunnitelmallisesti yksilövastuisen hoitotyön eteenpäin viemisessä Suomessa. Toinen opintokäynti järjestettiin vuonna 1991. Silloin matkalle osallistui 18 piiriyhdistysten edustajaa. Sairaanhoitajaliitto osallistui 1980-luvun lopulla European Medical Informatics työryhmään. Suomalainen hoitohoito ja Sairaanhoitajaliiton toiminta kiinnostivat maailmalla. Koko kauden ajan Suomeen haluttiin tulla opintokäynneille, mutta kaikkia toiveita ei pystytty järjestämään. Myös Suomesta tehtiin paljon opintokäyntejä ulkomaille. 1987 Nursing abroad -toiminnan kautta järjestettiin suomalaisten sairaanhoitajien opintokäyntejä Englantiin. Vuonna 1991 Suomi oli mukana EY:n COMMET koulutusohjelmassa. Sairaanhoitajaliitto tuki laboratoriosairaanhoitajien ja radiologisairaanhoitajien kansainvälistä toimintaa maksamalla niiden kansainvälisten liittojen jäsenmaksut.

Vuonna 1987 Sairaanhoitajaliitto anoi Florence Nightingale mitalia ja sen sai Ingrid Hämelin. PH.D. Maija Sorvettula sai Florence Nightingale mitalin 1993. Tämän sivun lopussa on linkki, jossa kerrotaan mitalin historiasta.

Julkaisutoiminta ja viestintä

Vuonna 1986 Liiton tiedotuskanavana toimi pääasiassa Tehy-lehti, mutta Sairaanhoitajalehdessä julkaistiin "Liitossa tapahtuu " -palsta. Sairaanhoitajalehden ilmestymiskerrat lisääntyivät vuosi vuodelta. Vuonna 1990 ilmestyi kuusi lehteä, joissa jokaisessa oli oma teemansa. Lehdessä oli ruotsinkielisiäkin artikkeleita, mm. pääartikkeli. Lehden ilmestymiskertojen lisääntyessä, myös ilmoitusmyynti kasvoi. Sairaanhoitajalehti tarvitsi työn lisääntyessä tuekseen avustajia. Lehti järjesti koulutuksellisen viikonloppuseminaarin, jossa oli 22 osallistujaa ja lehti sai uusia avustajia. Vuonna 1990 lehti muuttui väliaikaisesti maksulliseksi kaikille jäsenille, (40mk/vuosi). Vuonna 1992 Sairaanhoitajalehti ilmestyi jo kahdeksan kertaa. Sairaanhoitajalehden tilaajatutkimus 1994 antoi lehdelle erinomaiset arvioinnit. Lehti muuttui jälleen maksuttomaksi jäseneduksi. Samoin vuonna 1994 Sairaanhoitajalehti liittyi eurooppalaisten sairaanhoitajalehtien verkostoon. Se järjesti päätoimittajakokoukset kaksi kertaa vuodessa. Tanskan ja Suomen sairaanhoitajalehdet tekivät yhdessä laajan artikkelikokonaisuuden Estonian pelastusoperaatiosta syksyllä 1994.

Lehden lisäksi Sairaanhoitajaliitto alkoi julkaista muitakin julkaisuja ja erilaisia kirjallisia materiaaleja, joita sai tilata Sairaanhoitajaliitosta. Vuonna 1986 ilmestyi jäsenille laadittu "Sairaanhoitajan ammatin ja koulutuksen suunta". Vuonna 1989 Sairaanhoitajaliitto julkaisi ensimmäisen oman julkaisunsa: Sairaanhoitajakoulutuksen pääaine ja sen looginen eteneminen opetussuunnitelmassa. Kirjan toimitti Anneli Mölsä. Opintokäynnistä Beth Israel -sairaalaan tehtiin opintomatkaraportti, josta tehtiin liiton oma julkaisu vuonna 1990.

Sairaanhoitajaliitolla oli myös videotuotantoa. Vuonna 1989 valmistui yksilövastuisesta ja väestövastuisesta hoitotyöstä kertova Hoitotyön suunta -video. Ammattina sairaanhoitaja video valmistui 1990. Se oli tehty erityisesti ammattiaan valitseville nuorille.

Alueellinen toiminta

Sairaanhoitajaliiton jäseninä oli kuusitoista piiriyhdistystä. Liitto järjesti vuosittain kaksipäiväiset neuvottelupäivät, joihin osallistui piiriyhdistysten päättäjien lisäksi myös Sairaanhoitajaliiton hallitus. Esimerkiksi vuonna 1988 neuvottelupäivien aiheina olivat mm. piiriyhdistysten toiminta- ja taloussuunnitelmien laatiminen, opiskelijatyö, standaarien ehdottaminen, Kansainvälinen sairaanhoitaja päivä, opinto- ja koulutustoiminnan suunnitteleminen ja Terveyttä kaikille vuoteen 2000-ohjelma.

Vuonna 1992 pidetyillä piiriyhdistysten neuvottelupäivillä keskusteluun nousi edunvalvonnan palauttaminen takaisin Sairaanhoitajaliittoon. Koska asia oli hyvin vakava liiton toiminnan kannalta, pyysi keskushallitus piiriyhdistyksiä järjestämään alueillaan aiheesta keskustelutilaisuuksia, jotta jäsenistön mielipide asiasta saataisiin selville. Keskusteluista, osallistujamääristä ja muista esille nousseista asioista keskushallitus pyysi kirjallisen raportin 31.1.1993 mennessä. Vuonna 1994 Sairaanhoitajaliitossa todettiin, että yhteistyösuhteet Tehyn kanssa jatkuvat samaan tapaan kuin ennenkin, mutta ammatillisen edunvalvonnan työnjakoa on selkeytettävä. Sitä varten koottiin työryhmä Tehystä ja yhteistyöjäsenjärjestöistä edistämään asiaa. Tehyn valtuustolle tehtiin myös esitys jäsenmaksupalautteen korottamisesta, mutta se ei hyväksynyt liiton esitystä.

Alueellisen toiminnan historiasta kerrotaan laajemmin tämän näyttelyn osiossa Suomen Sairaanhoitajat ry:n alueyhdistykset.

Lisää tietoa:

Katso video Tuula Öhmanin haastattelu 2024

Lue lisää Toimihenkilöliikkeen museon artikkeli TVK:n konkurssista

Lue wikipedia artikkeli: Florence Nightingale Mitali

Tutustu Suomen Sairaanhoitajat ry:n puheenjohtajien henkilökohtaisiin esittelyihin näyttelyn osiossa Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtajat vuosina 1925-2025.

*********************************************************************************************************************************************************************************

Näyttelyyn sisällöt:

Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta * 1925–1935 Oman ammattiliiton perustaminen * 1936–1939 Eteenpäin * 1939–1945 Sotien vuodet * 1945–1955 Jälleenrakentaminen * 1956–1965 Palkkaneuvotteluja * 1966–1979 Vahva ammattiliitto * 1980–1986 Tehyn perustaminen ja uuden alku * 1986-1994 Hoitotyön kehittäminen * 1995-2005 Asiantuntijuus * 2006-2016 Vaikuttaminen * 2016-2025 Organisaatiouudistuksia * Suomen Sairaanhoitajat alueyhdistykset * Suomen Sairaanhoitajien puheenjohtajat * Tietoa historianäyttelyn kokoamisesta *