S : Suomen Lastentarhanopettajayhdistys - Barnträdgårdslärarinneföreningen i Finland ry

Perustava kokous järjestettiin Helsingissä 11.1.1919. Toiminnan jatkaja: Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto.

Aiempi nimi:

Suomen Lastentarhanopettajataryhdistys 1919-1920

Suomalaisen lastentarhatyön edelläkävijöitä olivat Hanna Rothman (1856-1920) ja hänen työtoverinsa Elisabeth Alander (1859-1940), jotka olivat valmistuneet opettajattariksi Suomessa sekä sen lisäksi lastentarhanopettajiksi Berliinin Pestalozzi-Fröbel-Haus -seminaarista. Rothman perusti Suomen ensimmäisen lastentarhan, Helsingin Fröbel-laitoksen, Lapinlahdenkadulle vuonna 1888. Hanna Rothman ja Elisabeth Alander aloittivat myös lastentarhanopettajakoulutuksen Suomessa vuonna 1892 Ebeneserissä, jossa koulutetut lastentarhanopettajat levittivät fröbeliläistä, lapsen oman kehitysrytmin huomioivaa ja pedagogista lastentarha-aatetta eri puolille Suomea. Elisabeth Alander valittiin Suomen Lastentarhanopettajayhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

Yhdistys ajoi lastentarhojen ja lastentarhanopettajien asemaa. Se tarjosi yhdyssiteen ja yhteisön, jossa tuoda esiin työhön liittyviä ongelmia, vaikuttaa ammattikunnalle tärkeisiin asioihin sekä kehittää jäsenten ammatillista osaamista. Kokousten yhteydessä järjestettiin koulutusta ja näyttelyjä. Yhdistys seurasi tiiviisti yhteiskunnallista kehitystä ja pyrki vaikuttamaan lastentarhojen lainsäädännölliseen ja hallinnolliseen asemaan sekä muun muassa lastentarhanopettajien eläkkeisiin ja lastensuojeluun. Yhdistys osallistui esimerkiksi lastentarhojen valtionapuun liittyvän lainsäädännön valmisteluun. Jo alkuajoista saakka lastentarhanopettajayhdistysten aktiivit korostivat lastentarhatyön merkitystä niin perheiden kuin yhteiskunnankin kannalta. Yhdistys oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa ensimmäistä pohjoismaista lastentarhakokousta Kööpenhaminassa vuonna 1925.

Yhdistyksen kotipaikka oli Helsinki, jossa myös valtaosa kokouksista järjestettiin. Yhdistykseen kuuluttiin lähinnä henkilöjäseninä, vaikka säännöt mahdollistivatkin myös alueellisten "piirien" perustamisen. Kielikysymys aiheutti kiistoja kokouksissa, ja Helsingissä jakauduttiin suomen- ja ruotsinkielisiin yhdistyksiin vuonna 1929. Helsinkiläiset aktiivit kokivat vastuun yhdistystoiminnan organisoinnista liialliseksi ja toisaalta muualla Suomessa jäsenten side yhdistykseen jäi helposti etäiseksi. Vuonna 1947 päätettiinkin perustaa yhdistyksen tilalle liitto, joka muodostuisi alueellisista yhdistyksistä. Alueellisia yhdistyksiä oli jo Helsingissä ja Tampereella ja sellaista suunniteltiin myös Lappeenrantaan. Vuonna 1947 alueelliset lastentarhanopettajayhdistykset perustettiin vielä Turkuun, Satakuntaan, Lahteen, Etelä-Pohjanmaalle, Pohjois-Pohjanmaalle, Kajaaniin, Keski-Suomeen, Kymenlaaksoon ja Kuopioon. Lisäksi perustettiin ruotsinkielinen yhdistys Svenska barnträdgårdslärarföreningen i Finland.

Suomen Lastentarhanopettajayhdistys liittyi Henkisen Työn Keskusliittoon vuonna 1945.

Viimeisessä kokouksessa Tampereella 29.3.1948 tehtiin päätös yhdistyksen purkamisesta. Samalla pidettiin toiminnan jatkajan, Suomen Lastentarhanopettajaliiton perustava kokous.

Puheenjohtajat:

1919-1920 Elisabeth Alander

1920-1930 Sulo Warheenmaa

1930-1946 Elsa Borenius

1946-1948 Ester Hårdh

Lähde: Åsvik, Annika (1999): Työ on ilomme, palkka surumme. Lastentarhanopettajaliitto Barnträdgårdslärarförbundet 1919 - 1999.